RESUL tiedottaa 2/17

Julkaistu 19.12.20179.7.2019

Reserviläisurheiluliiton tiedote 2/17 on ilmestynyt. Liitteessä on puheenjohtajan palstan lisäksi lyhyesti kerrottu liiton tärkeimmistä toimenpiteistä vuonna 2018.

Tämän tiedotteen liitteenä on ”Perusyhdistyksen pelikirja”, jossa on kentän reserviläisliikuttajien kanssa yhdessä koottu ohjeita liikuntatoiminnan järjestämiseksi yhteistyössä muiden maanpuolustus- ja liikuntajärjestöjen kanssa.

Tämä ohjeistus ei siis ole ”teoriahöttöä”, vaan käytännön toimijoiden omakohtaisia kokemuksia. Ohjeistus sisältää myös muutamia valaisevia esimerkkejä kentältä.

Tämä pelikirja on elävä, ts. siihen lisätään kentän toimijoiden hyviä käytännön kokemuksia ja oppeja sitä mukaa, kun niitä saadaan tänne toimistolle. Kokemukset ja opit voi toimittaa parin kuvan kera osoitteeseen [email protected]

RESUL lausunto asedirektiivin kansallisesta täytäntöönpanosta ja poikkeusperusteista

Julkaistu 18.12.20179.7.2019

Asedirektiivi lausunto RESUL 15.12.2017 (pdf).

Sisäministeriö

Asedirektiivin kansallinen täytäntöönpano, poikkeusperusteet
SMDno-2017-700

Reserviläisurheiluliiton lausunto EU asedirektiivin kansallisesta täytäntöönpanosta

Reserviläisurheiluliitto ry

Reserviläisurheiluliitto on Reserviläisliitto ry:n (RES), Suomen Reserviupseeriliitto ry:n (RUL) ja näiden piirien, Maanpuolustuskiltojen liitto ry:n (MPKL) sekä Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:n (SRTL) yhteinen liikunta- ja urheilujärjestö. Jäsenmäärä liiton jäsenjärjestöissä on yhteensä n. 80 000 henkilöä. Liitto kuuluu jäsenenä myös julkisoikeudelliseen maanpuolustuskoulutusyhdistykseen (MPK). Liiton tehtävänä on kohottaa jäsenyhdistystensä jäsenten peruskuntoa ja kehittää heidän maanpuolustustaitojaan sekä kenttäkelpoisuutta erityisesti sotilasluonteisen liikunnan ja urheilun avulla. Reserviläisurheiluliiton toiminnassa ampumatoiminta on ollut liiton perustamisesta alkaen avainasemassa. Liiton nykyiset ampumalajit poikkeavat huomattavasti muusta Suomessa harrastetusta ampumaurheilusta. Maanpuolustustaitojen kehittämisen kannalta on välttämätöntä, että liiton kehittämissä kilpailuampumalajeissa voidaan käyttää mahdollisimman samantyyppisiä aseita kuin sotilaallisessa toiminnassa yleensäkin. Useimmissa liiton ampumalajeissa menestymisen edellytys on itselataava kertatulitoiminen ase, jonka tulee käsittely- ja ampumaominaisuuksiltaan riittävästi vastata nykyaikaista palveluskäyttöön tarkoitettua asetyyppiä. Aseessa on erityisesti voitava käyttää siihen alun perin suunniteltuja lippaita.

Vastaukset ministeriön esittämiin kysymyksiin

1.Mitkä reserviläistoiminnassa tähän saakka käytetyt aseet siirtyivät nyt A-luokkaan? Mihin käyttötarkoitukseen näitä aseita on tähän saakka käytetty ja mihin kansallisen puolustuksen tarkoituksessa tapahtuvaan toimintaan niitä tulisi jatkossa käyttää ja millä perusteella?

Direktiivin mukaisiin A6-, A7- ja A8-luokkiin siirtyviä aseita on Suomessa tällä hetkellä laajalti aktiivisten reserviläisten käytössä heidän omaehtoisessa harjoittelussaan ja samoilla aseilla ammutaan Reserviläisurheiluliiton kilpailu- ja koulutustapahtumissa. Sen lisäksi samoja aseita voidaan käyttää MPK:n sotilaallisia valmiuksia kehittävissä koulutustapahtumissa sekä kursseilla. On erityisesti huomioitava, että harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta MPK:n koulutuksessa hyödynnetään osallistujien omia aseita.

Yllä mainitun tyyppinen itselataava suuren lipaskapasiteetin ase on välttämätön monissa Reserviläisurheiluliiton määrämuotoisissa kilpailulajeissa kuten:

– Sovellettu reserviläisammunta

– Reserviläisammunta (aiemmin nimellä palvelusammunta) – Falling plates

– 150 m kenttäammunta itselataavalla kiväärillä

– RA7 ammunta

Varsinaista kilpaurheilua tärkeämpää on kuitenkin turvata reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen jäsenkunnan mahdollisuudet ohjattuun ja järjestelmälliseen ampumaharjoitteluun reserviläistoimintaan hyvin soveltuvilla aseilla.

Useimmat reserviläisten ampuma-aseet ovat olleet tähän asti sekä urheilu-, että metsästysperusteella luvitettuja. Ministeriön näkökannan mukaan lakiuudistuksessa ei tultaisi laajentamaan ampuma-aseiden luvanmyöntöperusteita. Jatkossa reserviläisaseen hankinnan edellytyksenä olisi yksinomaan ampumaurheilu tai ampumaharrastus. Metsästykseen hankittua asetta ei voisi lipasrajoituksen takia enää useimmiten lainkaan käyttää reserviläisammunnassa. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kannalta on hyvin olennaista, että tämä harrastusperuste myös yksin on hyväksyttävä syy ampuma-aseluvan saamiseksi, eikä urheilu- ja kilpailuvaatimus saa lupaharkinnassa liiaksi korostua. Säännöllisen ja todennetun maanpuolustusharrastuksen tulee olla sinällään riittävä peruste luvansaannille reserviläisen ampumaharjoitteluun ja ampumataitoa ylläpitävään toimintaan. EU:n asedirektiivi nimenomaan sallii tämän.

Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta estää puolustusvoimien ampuma-aseiden käytön sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa. Jos käytetään puolustusvoimien aseita, kyseessä on aina varsinainen sotilaskoulutus. Puolustusvoimien vähäiset resurssit ja alhaiset kertausharjoitusmäärät eivät riitä korvaamaan aktiivisten reserviläisten omaehtoista harjoittelua ja reserviläistaitojen ylläpitämistä. Vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan jatkumisen turvaaminen nykyisessä laajuudessaan edellyttää reserviläisten omien ampuma-aseiden käyttöä myös tulevaisuudessa osana uskottavaa puolustusta. Onhan maanpuolustuspoikkeus Ministeri Risikon mukaan tärkein asedirektiivin poikkeuksista. [1] Olisi hyvin erikoista, jos Suomen hallituksen nimenomaan direktiiviin ajamaa yksityiskohtaa ei pantaisi selkeästi ja tehokkaasti täytäntöön Suomessa.

Jos A-luokkaan siirtyvien aseiden käyttömahdollisuutta kuitenkin olennaisesti rajoitettaisiin vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa, olisi sillä ”merkittäviä kielteisiä vaikutuksia Suomessa tehtävään vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön”, huolimatta aiemmasta lausunnosta, jonka mukaan näin ei olisi [2]

[1] https://yle.fi/uutiset/3-9364469

[2] http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410869/eu-n-asedirektiivi-etenee-ei-esta-reservilaistoimintaa-tai-muuta-aseharrastamista

Kansallisen puolustustarkoituksen kannalta tärkeintä on, että luvansaanti omaan A6-, A7- ja A8-luokan aseeseen harrastusperusteisena säilyy edelleen mahdollisena aktiivisuutensa osoittaneelle reserviläiselle, joka haluaa kehittää ampumataitoaan osallistumalla ohjattuun harjoitus-, koulutus- ja kilpailutoimintaan reserviläisammunnan jossakin tai useammissa muodoissa. Direktiivin määrittämä urheilupoikkeus mahdollistaisi A-luokan aseen hankinnan lähinnä vain SRA- kilpailukäyttöön sivuuttaen täysin tavanomaisemman reserviläisten perusampumaharjoittelun ja reservin monimuotoisen ampumatoiminnan. Siksi on tärkeää, että urheilupoikkeuksen rinnalla hyödynnetään täysimittaisesti myös Suomelle direktiiviä koskevissa neuvotteluissa avautunutta mahdollisuutta luvan saantiin reserviläispoikkeuksen eli maanpuolustusvalmiuden kannalta tarpeellisen reserviläisammunnan harrastuksen perusteella.

2. Ketkä ovat kansallisen puolustuksen kannalta sellaisessa asemassa ja millä perusteella (esim. sodanajan sijoitus, koulutustarve, toiminta maakuntakomppanioissa jne.), että luvan antaminen heille A-luokan aseisiin olisi direktiivin edellyttämällä tavalla a) poikkeuksellisesti ja b) asianmukaisesti perustellulla tavalla c) yksittäistapauksissa perusteltua. d) Edellyttäen, että yleinen järjestys ja turvallisuus eivät saa vaarantua.

Suomen puolustusratkaisun kannalta on tärkeintä laaja ampumataitoinen reservi. Viimeaikainen keskustelu yhteiskunnassa on vahvistanut yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusratkaisua ja on selvää, että yksin ammattiarmeijaan siirtyminen on muutenkin poliittinen mahdottomuus. Direktiivin mukaisesti potentiaalisia luvansaajia olisivat nuhteettomat täysi-ikäiset maanpuolustusvelvolliset kansalaiset, jotka eivät oletettavasti aiheuta vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle ja joilla tämän lisäksi on perusteltu syy ja tarve oman ampuma-aseen hallussapitoon.

Esimerkkejä poikkeuksellisuudesta (vaatimus a) ovat erityisesti:

– Henkilö, jolla on PV:n, MPK:n tai reserviläisjärjestön ampuma-aseisiin liittyvä kouluttajastatus ja joka tarvitsee ampuma-asetta omalla ajalla tapahtuvaan harjoitteluun ja ammattitaidon ylläpitoon

– Reserviläinen, jolla on PV:n, MPK:n tai reserviläisjärjestön kouluttama pätevyys, jonka ylläpitäminen vaatii jatkuvaa ampuma-aseella harjoittelua. Käyttötarve tulee reserviläisen itse perustella, ja myönteisen tai kielteisen päätöksen tulee tulla lupaharkintaa tekevältä viranomaiselta. Tämän lisäksi tulisi edellyttää aktiivisen harjoittelun tai harrastuneisuuden todistamista luvanhakuhetkellä.

– Reserviläinen, jolla on sijoitus MAAKK/VVJ (välittömän valmiuden) -joukoissa, ja joka pystyy todistamaan aktiivisen harjoittelun ja harrastuneisuuden luvanhakuhetkellä. Tämä lisäisi merkittävästi maanpuolustusratkaisumme uskottavuutta, eikä vaarantaisi sellaisenaan YJT :tä.

– Mikäli hakijalla on muu hyvin perusteltu maanpuolustuksellinen syy ampuma-aseluvalle, mutta lupaa ei pystytä muiden direktiivien poikkeuksien (esim. urheilupoikkeus, keräilypoikkeus) nojalla myöntämään, voisi luvan saada reserviläisammuntaperusteella (esimerkiksi A8-kategoria).

Lupaviranomainen suorittaa jo nyt jokaisen hakijan hakemuksen kohdalla erikseen sekä lupaharkinnan että päätöksenteon pohjautuen hakijan toimittamaan usein melko laajaan materiaaliin (vaatimus b).

Reserviläisurheiluliiton säännöllistä ammunnanharjoittelua harrastava jäsenkunta edustaa EU- mittakaavassa niin pientä erikoisryhmää, että siinä kaikki aktiiviseen maanpuolustusharrastukseen liittyvät hyvin perustellut luvat ovat yksittäistapauksia (vaatimus c).

Lupaharkinnassa tutkitaan myös henkilön soveltuvuus aseluvan haltijaksi ja erityisesti kiinnitetään huomiota siihen, ettei henkilöä ole tuomittu tahallisesta väkivaltarikoksesta eikä hän muutenkaan oletettavasti aiheuta vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle (vaatimus d).

On huomattava, että lupaharkinta ei voi perustua reserviläisen kulloiseenkin sodanajan sijoitukseen, koska sijoitus ja tehtävät voivat muuttua nopeassakin tahdissa reservissä olon aikana monta kertaa ja ennakoimatta. Reservissä on myös laaja joukko sijoittamattomia, mutta sijoituskelpoisia henkilöitä. Hyvän ampumataidon hankkiminen ja kehittäminen vaatii pitkäjänteistä, vuosia kestävää harjoittelua. Harjoittelua ei voi aloittaa vasta kun muuttunut sijoitus sitä vaatii. Luvansaannin ikärajaa ei voi myöskään sitoa reserviläisen enintään 45 tai 60 vuoden ikään. Pätevimmät ja kokeneimmat henkilöt toimivat usein MPK:ssa ja reserviläisjärjestöissä vielä hyvin pitkään ammunnan kouluttajina, kilpailujen toimitsijoina ja tuomareina ym. tehtävissä sen jälkeen kun PV:n sijoitus on päättynyt.

3. Mikä taho mielestänne on asianmukainen määrittelemään yksityishenkilön kohdalla sen, että juuri hänelle tulisi kansallisen puolustuksen tarkoituksessa myöntää lupa A-luokan aseeseen ja mitkä olisivat perusteet?

Lupaharkinnan suorittavan viranomaisen tulee jatkossakin tehdä lupapäätös toimitetun hakemusmateriaalin ja tarvittaessa myös luvanhakijan haastattelun perusteella. Lupaharkinnassa pitää ottaa huomioon lupaa hakevan vapaaehtoinen maanpuolustusharrastus kokonaisuutena käsittäen:

– Suoritettu koulutus Puolustusvoimissa, MPK:ssa ja reserviläisjärjestöissä – Toiminta ammunnan kouluttajana, johtajana ja ohjaajana

– Osallistumisaktiivisuus reserviläisten ammuntoihin

– Muu osallistuminen vapaaehtoiseen maanpuolustukseen

Luvansaannin tulee perustua tapauskohtaiseen harkintaan reserviläisharrastuksen luonteesta ja kestosta. Reserviläisurheiluliitolla on monta jäsenjärjestöä, joilla on erilaista ja eriluonteista ampumatoimintaa. Luvan myöntämisen edellytyksiä koskevaa harkintaa ei tule ulkoistaa vain jollekin yksittäiselle toimijalle, joka käytännössä päättäisi luvansaajat lupaviranomaisen asemesta. Varsinkin kun tällainen taho ei välttämättä tuntisi tarkasti koko reserviläiskentän ammunnan muotoja ja erityistarpeita. Kyseessä on hallinnollinen päätös lupahakemuksen johdosta ja sen vuoksi päätöksenteon on oltava viranomaistoimintaa. Lupahakemusten käsittelyn helpottamiseksi niille voitaisiin asettaa laatuun ja kattavuuteen liittyviä vaatimuksia.

4. Miten ja mikä taho määrittelee, millaisilla aseilla tapahtuva ampuminen on ampuma-asedirektiivin soveltamisen näkökulmasta kansallisen puolustuksen kannalta tarpeellista?

Suomessa Puolustusministeriö määrittelee puolustuspoliittiset linjaukset. Ampumataito erilaisilla aseilla sekä turvallinen ja ammattitaitoinen ampuma-aseen käsittely ovat jokaisen sotilaan perustaitoja, ja näin ollen hyödyllisiä taitoja kaikille maanpuolustusvelvollisille. Viime kädessä tarpeellisuuspäätöksen tekee lupaharkintaa tekevä viranomainen kaikkien ampuma-aselupaa haettaessa esitettyjen selvitysten ja hakemusperustelujen pohjalta.

Sotilasaseille on tunnusomaista asetekniikan jatkuva kehittyminen. Yksittäisen asetyypin soveltuvuutta tiettyyn käyttöön ei yleensä voi kaavamaisesti ja tyhjentävästi määritellä tai rajata. Asetyyppien määrittelyssä tulisi kansallisten erikoisuuksien sijasta nojautua selkeisiin EU- määritelmiin kuten jakoon lyhyisiin ja pitkiin aseisiin. Sisäasiainministeriön ampuma-aselautakuntaa hyödyntää soveltuvuuskysymyksissä.

Reserviläisurheiluliiton urheilu- ja kilpailutoiminnan jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että reserviläisammunnan harrastajat voivat hankaluuksitta ja katkoitta saada lupia sellaisiin aseisiin, jotka liiton eri ampumalajeissa ovat osoittautuneet kilpailukykyisiksi ja toimiviksi.

5.Tulisiko luvat myöntää yksityishenkilöille vai esimerkiksi ampumakoulutusta antaville järjestöille ja yhdistyksille?

Lupia tulisi myöntää sekä yksityishenkilöille, että ampumakoulutusta antaville järjestöille ja yhdistyksille. Mikäli maanpuolustuspoikkeuksen nojalla myönnettäisiin A-luokan aseiden lupia pelkästään yhteisölupina, muuttuisi reserviläisammunnan harjoittelu ja kouluttaminen järjestöissä sekä MPK:n puitteissa erittäin ongelmalliseksi ja sillä olisi ”merkittäviä kielteisiä vaikutuksia Suomessa tehtävään vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön”. Yhdellä kurssilla voi olla kymmeniä osallistujia ja järjestöjen omituksessa on vain vähän yhteisöaseita. Lisäksi kurssin järjestäjän vastuulle tulisi ampuma-aseiden ja patruunoiden hankkiminen kurssin käyttöön, kuljetukset kurssipaikalle, jakaminen kurssilaisille ja lopuksi niiden pois kerääminen. Aseet tulisi vielä huoltaa, palauttaa ja varastoida käytön jälkeen. Tämä vaihtoehto on vain teoreettinen ja se rajoittaa jo yksistään merkittävästi koulutustapahtuman sisältöä, sillä suurehko osa ajasta jouduttaisiin käyttämään toisarvoisiin järjestelyihin. Nykyisin harjoitus- ja koulutustilaisuudet, joilla pääosin tukeudutaan kurssilaisten omiin aseisiin, pystytään järjestämään erittäin tehokkaasti.

Reserviläisammunnassa on tärkeää, että ase on käyttäjälleen sopiva, oikein kohdistettu ja että käyttäjä tuntee sen ominaisuudet. Esimerkiksi nopean lippaanvaihdon oikea tekniikka sekä aseen vaistonvarainen turvallinen suuntaaminen vaativat tuhansia toistettuja harjoituskertoja. Yhteisöaseilla ei koskaan voi saavuttaa riittävää harjoitusmäärää. Ainoastaan henkilökohtainen ase, jolla voi myös kylmäharjoitella aina sopivan tilaisuuden tullen, mahdollistaa täysipainoisen ja tehokkaan harjoittelun aseen moitteettomaan ja turvalliseen käsittelyyn ja hallintaan.

6. Mikä merkitys yli 10 patruunan lippaalla on kansallisen puolustuksen tarkoituksessa tapahtuvassa ampumaharjoittelussa? Voidaanko vastaava harjoittelu toteuttaa 10 patruunan lippaalla? Jos ei voida, niin miksi?

Reserviläisaseissa käytettyjen lippaiden ja muiden varusteiden osalta tärkeintä on, etteivät ne poikkea siitä, mitä kriisitilanteessa totuttaisiin käyttämään. Nykyaikaiset aseet on suunniteltu ajatellen niissä käytettävän tietyn kokoisia ja painoisia standardoituja lippaita, joita tyypillisesti ovat pitkissä aseissa 20 tai 30 patruunan lippaat tai sitäkin suuremmat.

Lipaskapasiteetit on mitoitettu sillä tavoin, että makuuasennossa saavutetaan tukevin ja paras ampuma-asento lipastukea käyttäen. Lyhyt 5-10 patruunan lipas ei näin ollen ole soveltuva harjoitusohjelmiin, koska oikea ja luonteva ampuma-asento olisi mahdoton saavuttaa. Lähes kaikkiin reserviläisammunnan suorituksiin kuuluu nopean lippaan vaihdon hallinta. Esimerkiksi kilpailulajit joissa ammutaan kääntyviin tauluihin käyttäen vuorotellen nopeiden kääntöjen aikana kahta tai kolmea lipasta. SRA:ssa hidas lippaanvaihto huonontaa aina suoritusta merkittävästi. Oikea lippaanvaihtotekniikka edellyttää sotilasaseen vakiolipasta, josta on mahdollista saada aina samanlainen ote kuin mitä se olisi myös kriisin tai sodan ajan oloissa. Harjoittelu mahdollistaa lihasmuistiin tallentuneen suorituksen niin pimeässä kuin stressitilanteessakin. Olennaista on myös että vaihtolipas sopii sotilasvarusteiden normaaleihin lipastaskuihin ja on niistä nopeasti poimittavissa ja vaihdettavissa hankalassakin tilanteessa ja paineen alaisena.

Vaikka aseisiin joskus olisikin saatavana pienikokoisia erikoislippaita esimerkiksi metsästyskäyttöön, eivät ne ole soveltuvia reserviläisharjoitteluun ja -kilpailulajeihin. Erikoislippaiden saatavuus on yleensä huono ja hinta paljon kalliimpi kuin suurina määrinä tuotetuilla vakiolippailla. Ei ole myöskään hyvä, jos ampuja ehdollistuu toistuvassa harjoittelussaan suorittamaan lippaanvaihdot täysin eri rytmillä kuin mitä tarvittaisiin todellisessa käyttötilanteessa.

Useissa reserviläisammunnan lajeissa, erityisesti SRA:ssa on tärkeää pystyä ampumaan vaadittava määrä osumia lyhyessä ajassa ja näihin suorituksiin suurikapasiteettinen alkuperäislipas on ehdottoman välttämätön.

7. Miten luvan hakija osoittaa poliisille perusteet poikkeusluvan myöntämiselle? Miten poikkeusluvan perusteiden olemassaolo ja jatkuminen voidaan todentaa (esim. kansallisen puolustuksen tarkoituksessa annettavaan koulutukseen osallistumisen määrä, ikä, sijoituskelpoisuus, sijoituspaikka)? Jos poikkeusluvan perusteet eivät ole enää voimassa ja lupa peruutetaan, mitä aseelle tapahtuu?

Reserviläisammuntaan haettava lupa on perusteltava huolellisesti. Perustelu voi koostua seuraavan tyyppisestä dokumentaatiosta:

– PV:n tai MPK:n tai reserviläisjärjestön voimassa oleva kouluttajastatus tai todistus sen olemassa- tai voimassaolosta.

– Luvanhakijan toimittama MPK:n kurssirekisterin ote suoritetuista kursseista tai reserviläisjärjestön todistus suoritetusta ampumakoulutuksesta.

– Sotilaspassi, josta ilmenee Puolustusvoimissa saatu koulutus.

– MPK:n/Reserviläisjärjestön ampuma-asekouluttajan todistus ampumaharrastuksesta – Aluetoimiston/PV:n edustajan kirjoittama todistus.

Useimpien ihmisten elämäntilanne vaihtelee, ja osaltaan määrittelee harrastuksiin ja vapaaehtoisiin maanpuolustusaktiviteetteihin käytettävissä olevan ajan. Reserviläisampujan hankkima harrastusvälineistö saattaa edustaa huomattavaa taloudellista arvoa. Sitä voi myös olla vaikea myydä käypään hintaan. Luvan peruuttaminen tulisi tapahtua vain erittäin painavin perustein kuten:

– Hakija ei enää täytä ampuma-aseen hallussa pitämisen vaatimia kriteereitä esimerkiksi syyllistyttyään rikokseen tai ajauduttuaan päihdeongelmiin. Luvan peruutuskäytäntö on toimiva jo nyt.

– Henkilö ei ole enää maanpuolustusvelvollinen

Yleisesti luvan peruuttamisen suhteen tulisi menetellä samoin kuin jo nyt tehdään.

Direktiivin soveltaminen Suomessa

Reserviläispoikkeus oli asedirektiiviin valmistelun aikana Suomen keskeisin tavoite vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan turvaamiseksi. Lopulliseen direktiiviin saatiin kansainvälisten ampumaurheilujärjestöjen ajamana sen lisäksi myös tiukasti rajattu urheilupoikkeus koskien joitain siviiliampumaurheilun lajeja. Tilanne olisi absurdi jos A-luokkaan siirrettävään sotilaskäyttöön alun perin suunniteltuun aseeseen voisi saada luvan lähinnä urheiluperusteella, mutta ei maanpuolustuskyvyn ylläpitämiseen liittyvään reserviläisammunnan harjoitteluun, koulutukseen ja kilpailemiseen. Valtioneuvoston ja eduskunnan päätösten mukaan reserviläisten ampumaharjoittelun turvaaminen on kuitenkin edelleen olennaisin tavoite direktiivin toimeenpanossa.

Maanpuolustuksellisten tavoitteiden kannalta reserviläispoikkeuksen hyödyntäminen Suomessa mahdollisimman laajalti olisi toivottavaa. Urheilupoikkeus mahdollistaa luvansaannin A-luokan aseeseen vain hyvin rajatusti ja silloinkin lähinnä pienelle kilpa-ampujien erityisryhmälle. Maanpuolustuksen kannalta tärkeän reserviläisten laajemman sotilasaseiden käyttötaidon kannalta reserviläispoikkeuksen antamat mahdollisuudet ovat paljon merkityksellisempiä. On olemassa huomattava vaara, että EU-asedirektiiviä tullaan vielä jatkossakin kiristämään. Reserviläispoikkeuksen heikko hyödyntäminen antaisi EU:lle vahvan signaalin siitä, ettei nyt saavutettu poikkeusmahdollisuus oikeastaan ollutkaan Suomelle tarpeellinen. Tämä voisi vaikeuttaa reserviläistoiminnan mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Saatamme lisäksi sisäministeriölle tiedoksi, että tätä RESUL:n yhteistä lausuntoa tukevat myös alussa viitatut Maanpuolustuskiltojen liitto ry ja Suomen Rauhanturvaajaliitto ry.

Helsinki 15.12.2017
Reserviläisurheiluliitto ry

RESUL palkitsi aktiivejaan

Julkaistu 6.12.20179.7.2019

Reserviläisurheiluliiton hallitus on päättänyt kokouksessaan 11.11. palkita ansioristillä ja -mitaleilla ansioituneita reserviläisliikunnan ja -urheilun aktiiveja.

Liitolla on käytössään kolmiportainen ansiomerkkijärjestelmä, jossa on kultainen, hopeinen ja pronssinen ansiomitali.

Reserviläisurheiluliiton korkein juhlapuvussa kannettava huomionosoitus on ansioristi, jonka luovuttamisen edellytyksenä on pitkäaikainen, tuloksellinen ja erittäin ansiokas työskentely maanpuolustusurheilun hyväksi.

Lisäksi liitolla on käytössään pöytästandaari, jonka hallitus voi myöntää ansioista maanpuolustusliikunnan hyväksi tehdystä työstä.

ANSIORISTIT JA -MITALIT 06.12.2017
Ansioristi

Kapteeni	Kokkola Antti	Helsinki
Yliluutnantti	Ahola Sakari	Voikkaa

Kultainen ansiomitali

Everstiluutnantti	Koski Harri	Lahti
Sotilasmestari	Vilo Juhani	Orimattila
Vääpeli	Valjus Hannu	Kotka
Ylikersantti	Tiihonen Lassi	Kangasniemi
Kersantti	Pesonen Mikko	Helsinki


Hopeinen ansiomitali

Kapteeni	Huusko Jyrki	Joensuu
Yliluutnantti	Backman Jorma	Simpele
Yliluutnantti	Kuutti Mika	Espoo
Luutnantti	Siitari Sampo	Helsinki
Ylikersantti	Kallio-Könnö Toni	Vantaa
Ylikersantti	Nieminen Matti	Inkeroinen
Alikersantti	Aho Sami	Inkeroinen
Alikersantti	Luostarinen Jari	Helsinki
Alikersantti	Pirinen Mika	Juankoski
Korpraali	Nykänen Simo	Kangasniemi
Viestimies	Leino Jussi	Juankoski
Autosotamies	Leino Kari	Juankoski


Pronssinen ansiomitali

Kapteeni	Vuolteenaho Ari	Oulu
Yliluutnantti	Hautala Timo	Klaukkala
Yliluutnantti	Korhonen Jarmo	Oulu
Sotilasmestari	Pänkälä Marko	Seinäjoki
Vääpeli	Alaoutinen Ari	Lemi
Vääpeli	Liuski Markku	Tikkakoski
Ylikersantti	Helin Jyrki	Espoo
Ylikersantti	Mattila Esko	Inkeroinen
Ylikersantti	Myllynen Lauri	Viitasaari
Ylikersantti	Mäki-Haapoja Mikko	Ylihärmä
Ylikersantti	Vienonen Mikko	Kangasniemi
Kersantti	Kallunki Kosti	Perttula
Kersantti	Pöysti Olli	Taipalsaari
Alikersantti	Hölttä Vesa	Inkeroinen
Alikersantti	Ikäheimonen Kauko	Viitasaari
Alikersantti	Jacobsson Henri	Espoo
Alikersantti	Kytömäki Hannu	Juankoski
Alikersantti	Sutinen Heikki	Tyrnävä
Korpraali	Hokkanen Reijo	Kangasniemi
Korpraali	Kontro Harri	Juankoski
Korpraali	Vauhkonen Veli-Pekka	Viitasaari
Sotamies	Salmela Hannu	Inkeroinen

Liiton standaari

Ylikersantti	Ahonen Jukka-Pekka	Lohja

Liikunta pitää mielen virkeänä ja kropan valmiina

Julkaistu 9.11.20175.11.2021

Reserviläisurheiluliiton lajivalikoimassa on hieman ”tavallisista” urheilujärjestöistä poikkeavia lajeja. Tavoitteena on järjestää lajeja, jotka tukevat reserviläisen valmiuksia toimia osana Puolustusvoimien organisaatiota. Monet järjestömme lajeista sisältävätkin siten joko kartanlukua tai ammuntaa, toisinaan jopa näitä molempia sekä tietysti fyysistä rasitusta.

Ajan kuluessa myös toimintamme muoto muuttuu ja näin ollen lajivalikoimassa nähdään tulevaisuudessa ehkä jotain uutta ja samalla jotain vanhaa jää pois. Näin toki kuuluukin olla, jotta voimme toteuttaa mahdollisimman hyvin yhtä perustehtäväämme: innostaa ihmisiä pitämään huolta kenttäkelpoisuudestaan. Punaisena lankana tulee varmasti olemaan se, että järjestämme sellaisia tapahtumia ja kilpailuita, joita muut eivät järjestä. Esimerkiksi jotokset sotilaallisine tehtävineen ovat hyvä esimerkki tästä.

Eri puolilla järjestökenttää sekä myös Puolustusvoimien sisällä keskustellaan tällä hetkellä paljon kenttäkelpoisuudesta. Huolenaiheena on se, että taisteleville joukoille tulee jopa aiempaan enemmän liikkumista vaativia tehtäviä raskaassa varustuksessa. Samaan aikaan kuntoindeksien tulokset ovat olleet laskusuunnassa. Reserviläisarmeija muodostetaan reserviläisistä, siis meistä kaikista. Aiemmin voitiin ehkä tuudittautua siihen, että uhkaavat kriisit kehittyivät hitaasti ja olisi aikaa ”hankkia itsensä kuntoon”. Nyt on kuitenkin todettu, että tilanteet muuttuvat nopeasti eikä valmistautumisaikaa välttämättä ole kuukausia. Kysymys kuuluukin: Oletko sinä valmis lähtemään sijoitustasi vastaaviin töihin nyt heti tai viimeistään huomenna?

Jos sinusta tuntuu siltä, että kuntosi kaipaisi parantamista, katso paikallisen reserviläisyhdistyksen kalenterista, mitä olisi tarjolla. Sen jälkeen tutkaile Reserviläisurheiluliiton kalenteria ja valitse jokin tapahtuma, johon olisit ehkä jo aiemmin halunnut mennä. Ilmoittautuminen on nykyään pääosin sähköistä, joten tämän voit tehdä vaikka heti. Sen jälkeen lenkkarit kaapin perältä ja pienin askelin valmistautumaan itse koitokseen. Mikäli valintasi kohdistui jotokseen tai muuhun joukkuelajiin, saat lenkkikaverin mukavasti joukkueen muista kavereista.

Reserviläisjärjestöjen tavoitteena on saada yhä useampi liikkumaan vähintään 2-3 tuntia viikossa, jotta aivan pahimmalta ”epäkunnolta” vältyttäisiian. Oman kokemukseni mukaan suurimmat (teko)syyt liikkumattomuuteen ovat kiire, jaksamisen puute ja ehkä pienessä määrin sopivan lajin puute. Nämä kaikki ovat asioita, joita ei pääosin kukaan muu kuin asianomainen itse voi muuttaa, sillä kysehän on loppujen lopuksi asioiden tärkeysjärjestyksestä. Kenellä muka ei olisi keskimäärin aikaa kahta tuntia viikossa?

Pienin askelin kenttäkelpoisempaan suuntaan!

Erkki Saarijärvi

Pirkka Juntunen– aktiivinen reserviläinen

Julkaistu 23.10.20178.7.2019

Kuva: Tähtäimet on noettava ennen ammuntaa!

1. Kerro kuka olet?

Olen Pirkka Juntunen evp. opistoupseeri Kangasniemeltä. Asun omakotitalossa Mallosjärven rannalla vaimoni, kaksoispoikieni sekä kahden koiran kanssa.

2. Mikä on armeijataustasi?

Varusmiespalvelun suoritin PionK/KaiPr III/74 saapumiserässä. Aktiivipalvelun suoritin Korialla KymPionP:ssa, KarPr:ssa ja viimeiset viisi vuotta IMpaE-H-os:lla pioneeri- ja suojeluhuoltoupseerina. 1996–1997 olin vuoden rauhanturvaajana Etelä-Libanonissa UNIFIL. Eläköidyin 2003 vuoden lopussa palvelusarvolla kapteeni. 6.12.2010 sain ylennyksen reservin majuriksi.

3. Minkälaisessa tilassa näet RESULin olevan tällä hetkellä?

ResUL:n näen olevan muutoksen kourissa. Vanhoista totutuista kaavoista ja toimintatavoista, jotka olivat jo osiltaan aikansa eläneitä, ollaan siirtymässä uusien haasteiden vastaanottamiseen. Nykypäivän reserviläiset eivät syty hiihtelemään pimeässä metsässä pistelemässä karttaan neulalla reikiä. Heiltä on kysyttävä mitä he haluavat ja muutettava toimintaa palautteen mukaisesti. Näin on jo meneteltykin.

4. Minkälainen on oma liikunnallinen viikkorytmisi?

Minulla ei ole erityistä rytmiä viikkoliikunnalla. Harrastan lenkkeilyä joka päivä koirien kanssa, heitän frisbeegolfia 3-4-krt viikossa. Käyn pari kolme kertaa viikossa kuntosalilla ja loppu liikunta tulee omakotitalon ja sen ympäristön hoidosta vuodenaikojen mukaan.

5. Jos saisit keksiä oman kilpailulajin RESULin kilpailukalenteriin, niin mikä se olisi ja miksi juuri se laji?

Järjestin ensimmäiset Frisbeegolfin ResUL:n mestaruuskisat kesäkuussa Kangasniemellä ja voinen pitää niitä omana aikaansaannoksenani.

6. Mitä reserviläisyys merkitsee sinulle ja miten se näkyy arjessa?

Reserviläisyys on minulle elämäntapa, joka kulkee mukana arjessa ja juhlassa. Sen aatteen juuret ovat kaukana lapsuudessani Suomussalmella. Myös isäni, joka oli sotainvalidi ja osallistui aktiivisesti reserviläisurheiluun sekä muuhun reserviläistoimintaan toimi esimerkkinä. Ammattisotilaan ura varmaan osaltaan lujitti sitä suhtautumistani vapaehtoiseen maanpuolustukseen. Liityin Kangasniemen reserviläiset ry:n toimintaan jo viimeisinä aktiivipalveluvuosinani. Aluksi olin yhdistyksen jäsenenä, mutta pian hallituksen jäsenenä eri tehtävissä, kuten sihteeri, rahastonhoitaja ja nykyisin puheenjohtaja. Piiritasolla olen Suur-Savon reservipiirin urheiluvastaava ja liittotasolla olen ResUL:n ampumatoimikunnan jäsen. Olen järjestänyt ja johtanut viimeisten kymmenen vuoden aikana useita ResUL:n mestaruuskilpailuja eri lajeissa sekä perinneaseammunnan SM-kisoja. Oma kilpailutaustani RK-ammunnassa PV:n riveissä on luonut pohjan järjestää erityisesti ampumakilpailuja ja toki olen matkalla oppinut lisää.

7. Mikä on mieleenpainuvin muisto, joka on jäänyt mieleesi reserviläistoiminnassa?

Yhtenä mieleenpainuvampana kokemuksena pidän, ensimmäisiä Joulutulia lumisessa metsässä sekä osallistumista Jouluaaton kunniavartioon sankarihaudoilla.

8.Onko reserviläisille riittävästi kilpailuja?

Reserviläisliiton kilpailuvalikoima on kattava ja muutamien lajien poisjättäminen on ollut tervetullut muutos. Kaipaan arvostusta myös massaliikunta tapahtumille, joihin voi osallistua reserviläiset, joiden kunto ei aivan riitä pitkille jotoksille raskaan rinkan kanssa. On oltava tilaa kovaa fysiikkaa vaativien lajien lisäksi myös meille hieman maltillisemmille kuntoliikkujille suunnatuille tapahtumille. Kaikki reserviläisemme eivät kuulu taisteleviin joukkoihin, mutta kuntoa on vaalittava myös huoltojoukoissa.

9. Mikä tekee hyvän reserviläisen?

Pidän kaikkia reserviläisiä yhtä hyvinä riippumatta siitä kuinka aktiivisia he ovat. Vaikka esim. oman yhdistykseni jäsenmäärä on reilusti yli 100, ja noin 20 toimii aktiivisesti, en pidä pelkän jäsenmaksun maksavia millään tavalla huonompina. Moni reserviläinen osoittaa maanpuolustus henkeä ja asennettaan maksamalla säännöllisesti jäsenmaksunsa, osallistumatta varsinaiseen toimintaan sen enempää.

10. Mikä on mottosi?

Hommat hoituu, kun niitä hoidetaan

Muista nauttia “liikuntapiirakkaa” päivittäin

Julkaistu 20.10.20175.11.2021

Reserviläisurheiluliiton syyskokous järjestetään 11.11. Tampereen ammattikorkeakoululla, kokouskutsut materiaaleineen on toimitettu jäsenyhdistyksille sääntöjen edellyttämällä tavalla.

Toivomme, että mahdollisimman moni RESUL:n jäsenyhdistys olisi paikalla päättämässä liiton ensi vuoden toiminnasta ja taloudesta. Yhdessä tekemällä olemme enemmän.

Tampereella valitaan myös henkilöitä liiton hallitukseen. Hallitustyöskentely on yhä enemmän hihojen käärimistä ja aivotyöskentelyä, joten tarvitsemme hallitukseen ennakkoluulottomia ja itsensä peliin laittavia maanpuolustajia.

Reserviläisurheiluliitto on strategian mukaisesti ”Ihmisiä varten” ja kaikki liiton tuottamat palvelut tähtäävät suomalaisen maanpuolustajan maanpuolustuskyvyn ja -taitojen sekä kenttäkelpoisuuden kehittämiseen.

Meidän pitää muistaa, että organisaatiot tarjoavat mahdollisuuden toiminnalle, jokainen ihminen itse päättää, käyttääkö tämän mahdollisuuden hyväkseen. Me toivomme, että Reserviläisurheiluliiton palvelut kohtaavat mahdollisimman monen maanpuolustajan nyt ja tulevaisuudessa.

UKK-Instituutin liikuntapiirakka tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja viikoittaiselle, liikuntasuositusten mukaiselle liikunnalle. Aikuinen 18 – 64 vuotias henkilö tarvitsee perusliikuntaa 3-4 tuntia ja ”täsmäliikuntaa” 2-3 tuntia viikossa.

Perusliikunta voi koostua arki-, hyöty- ja työmatkaliikunnasta ja perusliikunta kestävyys- ja lihaskunto- ja liikehallintaliikunnasta (kestävyysliikunta; uinti, juoksu, soutu, hiihto, pyöräily, reipas kävely – lihaskunto- ja liikehallintaliikunta; tanssi, kuntosali, venyttely, pallopelit, laskettelu ja kuntojumpat). Tässä vain muutamia esimerkkejä. Lähde rohkeasti kokeilemaan sinulle sopivaa liikuntamuotoa ja ota kaverisikin mukaan!

Reserviläisurheiluliitto haluaa tehdä yhteistyötä käytännön toimijoiden kanssa. Mikäli sinulla on hyviä ideoita maanpuolustusliikunnan ja -urheilun kehittämiseksi, niin laita meille postia, soita tai tule käymään!

Liikuntapiirakka (pdf).

Liiton puhelinnumeroihin muutoksia

Julkaistu 9.10.20179.7.2019

Reserviläisurheiluliitto on lopettanut lankanumeroiden 0940562060 ja 0940562062 käytön ja irtisanonut matkapuhelinliittymän 040 739 4887.

Liiton käytössä ovat seuraavat puhelinnumerot:

Toiminnanjohtaja Risto Tarkiainen 050 541 2007

Toimistosihteeri Nina Sneitz 044 239 4021

SRA tavaramerkki myönnetty RESUL:ille

Julkaistu 29.9.20179.7.2019

Patentti- ja rekisterihallitus on myöntänyt Reserviläisurheiluliitolle tavaramerkin SRA-lyhenteelle. Reserviläisurheiluliitolla on yksinoikeus merkin käyttämiseen tavaran tai palvelun tunnuksena. Tämä tarkoittaa, että jatkossa SRA-lyhennettä ei voi käyttää ampumakilpailun tai -tapahtuman nimessä, tai osana siihen liittyvää liiketoimintaa ilman liiton kirjallista lupaa.

Lisätietoja antaa liiton puheenjohtaja, Tor-Erik Lindqvist.
044 278 2720
puheenjohtaja(at)resul.fi

Heikki Juhola – tarkka-ampujakouluttaja

Julkaistu 18.8.20178.7.2019

1.Kerro kuka olet?

Olen 47-vuotias vantaalainen perheenisä ja toimin myyntijohtajana ICT-alalla. Työssä ja harrastuksissani liikun jatkuvasti ympäri Suomea.

2. Minkälainen on armeijataustasi?

1990 aloitin varusmiehenä HämJP:n jääkärikomppaniassa Parolassa josta jatkoin SPOL-AUKin kautta Helsinkiin Kaartin Kunniakomppaniaan. Kotiuduin kesällä 1991 alikersanttina. Nykyään olen reservin vääpeli.

3. Miten päädyit mukaan reserviläistoimintaan?

Liityin Sissikerhoon 1993 jossa pidetyt Sissiammunnat erityisesti kiinnostivat. Olin useita vuosia Keravan Reserviläisten sihteerinä ja sittemmin olen ollut Vantaan Reserviläisten jäsen. Tarkka-ammuntaharrastuksen tiimoilta olin mukana perustamassa Tarkka-Ampujakiltaa vuonna 2000 ja reilut 10 vuotta putkeen sen hallituksessa eri tehtävissä. Lisäksi olen suorittanut runsaasti MPKn kursseja sekä toiminut monella kurssilla kouluttajana.

4.Kuinka hyvin RESULin nykyiset lajit kehittävät reserviläisten taitoja?

Ammuntalajit keskisytytteisillä ja erityisesti itselataavilla aseilla sekä erilaiset jotokset kehittävät ja ylläpitävät suoraan sotilastaitoja. Muut liikuntalajit ylläpitävät tai kehittävät yleiskuntoa mutta eivät mielestäni erityisesti kehitä reserviläistaitoja.

5. Minkälaisia lajeja itse ottaisit mukaan RESULin kilpailukalenteriin?

Ammunnan lajikirjoa ei RESULin alla ole järkevää enää merkittävästi kasvattaa vaan keskittyä niihin ammuntalajeihin jotka kiinnostavat nuorempia reserviläisiä. Osallistujamäärien perusteella ainakin SRA, Tarkka-ammunta ja Palvelusammunta -lajit vetävät osallistujia ja uusia harrastajia. IDPA on yksi uusi laji jolla tuntuu olevan imua harrastajakentässä. Myös kaikki kilpaluokat joissa voi käyttää optisia tähtäimiä ovat selvästi kiinnostavia koska moni nuorempi reserviläinen on sellaisia käyttänyt jo varusmiespalveluksensa aikana.

6. Kilpailut ovat keskeinen osa RESULin toimintaa. Miten muuten RESULin tulisi kehittää toimintaansa?

Juhlapuheissa valtiovalta kehuu maanpuolustushenkeämme mutta sitten kun paikallisen varuskunnan johto ilmoittaa reserviläisille että ratojen käyttöä reserviläisten osalta rajoitetaan merkittävästi ympäristö- tai muiden määräysten vuoksi, niin juhlapuheet ja teot eivät kohtaa. Samaan aikaan Puolustusministeriössä mietitään mistä saisi toimintakykyisiä nopean toiminnan reservijoukkoja. RESUL voisi osaltaan yrittää edistää näitä ampumaratojen käyttöasioita Puolustusvoimien suuntaan.Reserviläiset hoitavat kyllä oman osuutensa ja maksavat omat patruunansakin jos vaan pääsevät ampumaradoille ampumaan.

7. Minkä lajin taitaja itse olet?

Olen toiminut reservissä tarkka-ammuntakouluttajana vuodesta 2000 lähtien. Sen lisäksi harrastan aktiivisesti SRA:ta jossa olen tyypillisesti tulosluettelon puolivälin paikkeilla. Nämä lajit tukevat tosiaan koska myös tarkka-ampujan pitää pystyä toimimaan yllättävissä lähitilanteissa nopeasti ja tehokkaasti aivan kuten jokaisen jalkaväkisotilaan.

8.Minkälainen on oma viikkorytmisi liikunan suhteen. Kuinka monta kertaa viikossa ja mitä lajeja?

Budolajit ovat jääneet työkiireiden alle mutta kuntouintia harrastan pari kertaa viikossa. Tähän päälle tulee sitten muu omakotiasukkaan hyötyliikunta lumenluonnin ja muun kiinteistönhoidon merkeissä. Ammuntaa tulee harrastettua 1-2 krt/vk sulan maan aikana ja talvella vähän harvemmin.

9. Toimit teknisenä asiantuntijana TA- Häyhä SM kilpailussa elokuussa Pahkajärvellä. Kuinka tärkeänä pidät kilpailua?

Sotilastarkka-ammunnan kannalta TA Häyhä SM -kilpailu on ehdottomasti vuoden kohokohta ja kokonaisuutena vaativin sotilastarkka-ammunnan kilpailu Pohjoismaissa. Kilpailun järjestäjille tämä om myös erinomainen harjoitus sekä itse kilpailun läpiviennistä että yhteistoiminnasta Puolustusvoimien kanssa. Alueella toimii kilpailuviikonlopun aikana yhteensä noin 100 kilpailijaa, toimitsijaa ja Puolustusvomien henkilökuntaa. Kilpailu on saanut merkittävää henkilöstö- ja kalustotukea Puolustusvoimilta ja me reserviläiset pidämme huolen siitä että olemme tämän tuen arvoisia ja kisoista tulee erinomaiset. Kilpailuissa on usein vieraillut Puolustusvoimien kutsumana eri maiden sotilasasiamiehiä ja viesti suomalaisten reserviläisten korkeasta puolustustahdosta ja -kyvystä on varmasti mennyt heille virheettä perille.

10. Mikä on mottosi?

Tekemällä oppii.

MTB jotos, se erilainen maastopyörätapahtuma

Julkaistu 13.7.20175.11.2021

Pohjois-Savon Suonenjoella järjestetään elokuun lopulla hieman erikoisempi jotos. MTB Jotos 2017 poljetaan pyörillä, kun yleensä tapana on taittaa matka jalan. Idean isä Jonni Markkanen Suonenjoen Reserviläisistä kertoo uudenlaisesta reserviläisliikuntatapahtumasta

– MTB Jotokseen osallistuakseen ei tarvitse olla mikään hard core -pyöräilijä. Maastopyöräily on matalan kynnyksen laji, eikä kyse ole pienten piirien extreme-lajista, vaikka sellainen luulo on yhä yllättävän yleinen, Markkanen sanoo, Pyöränkään ei tarvitse olla erikoinen, vaan millä tahansa maastokelpoisella pyörällä voi osallistua.

MTB Jotos yhdistää rennolla tavalla maastopyöräilyn, seikkailu-urheilun sekä maanpuolustustaidot kaksipäiväisessä tapahtumassa,

jossa osallistujien taitoja testataan haastavan reitin lisäksi erilaisilla reitin varrelle sijoitetuilla tehtävärasteilla. Kokonaisvaltaiseen seikkailuun

sisältyy myös maanpuolustushenkinen maastoyöpyminen kauniissa metsämaisemassa puolijoukkueteltassa

– Jotos on maastovaellus, jossa tarvittavat varusteet ja muona kannetaan itse mukana ja edetään partiona tehtävärastilta toiselle. MTB Jotoksella riittää kuitenkin, että mukanaan kantaa säänmukaisen varustuksen ja muut reitin aikana tarvitsemansa tavarat. Majoitukseen tarvittava varustus kuljetetaan yömajoitukseen järjestäjän toimesta.

MTB Jotos 2017 kantavana teemana toimii Perttulin

osaston matka jatkosodassa. Kuten Perttulin osasto, myös MTB Jotoksen osallistujat pääsevät paikoin kantamaan ja taluttamaan pyöriään hankalakulkuisemmissa maastoissa. Tapahtuman reitti ja tehtävät mukailevat kyseisen matkan haasteita. Reitillä liikutaan maastossa, poluilla, teillä, pusikoissa ja suolla, kartan avulla suunnistamalla. Reitille sijoitetaan myös EK- rastejareitin pituus kahden päivän aikana on noin 90km

Ammuntaa ja muita rasteja

Reserviläisliikunnasta kun on kyse, kuuluu MTB Jotokseen luonnollisena osana erilaisia tehtävärasteja, myös ammuntaa. Ammunta järjestetään Onkilammen vapaa-ajan keskuksen alueella

– Ammunta suoritetaan partiona, ja pisteet tulevat sen mukaan, miten partio onnistuu. Myös ampumakoulutusta annetaan ennen rasteja, Markkanen sanoo

Jotos voi olla hyvä keino päästä kokeilemaan armeijassa tarvittavia taitoja, vaikka armeijaa ei olisi käynytkään, Jos taas asepalveluksen on suorittanut, voi lisämotivaationa toimia kaksi kertausharjoitusvuorokautta, jotka saa osallistumalla tapahtumaan.

Erityisiä sotilasvarusteita ei tarvita. Osallistujien ei tosin kannata laittaa päällensä parhaimpia pyöräilyvaatteita, sillä rasteilla saattaa joutua esimerkiksi ryömimään. Jotoksessa on mahdollista kilpailla, mutta ei polkupyörällä tarvitse ajaa kilpaa

2017 MTB Jotoksessa on kolme sarjaa; kilpa, yleinen, sekä uutuutena Taistelija-sarja, jossa jotos suoritetaan SA-polkupyörällä. Muihin sarjoihin voit osallistua maastokelpoisella pyörällä. MTB Jotos ei ole ensisijaisesti nopeuskilpailu vaan menestymiseen liittyvät pisteet kertyvät pääosin tehtävärasteilta.

Sarjat eroavat reitin pituudessa ja vaativuudessa sekä tehtävärastien määrässä.

Uusi aluevaltaus

Maastopyöräily ei ole se tavallisin reserviläisliikunnan muoto. Ideana onkin houkutella reserviläisliikunnan pariin myös sellaisia, jotka eivät ole ennen osallistuneet esimerkiksi Jotoksille.

Lintharjun ulkoilureittien läheisyydessä Suonenjoella asuva Markkanen sai ajatuksen kehittää reserviläistoiminnasta hieman nuorekkaampaa, jotta mukaan saataisiin myös uusia harrastajia.

“Eikö kaikki hyvät ideat tule saunan lauteilla? Maastopyöräilyä kun harrastin itse, niin tuli luontevasti mieleen, että voisiko sen yhdistää jotokseen”, hän kertoo.

– Pyrimme vastaamaan tämän päivän tarpeita ja esittelemään uusia ulkona liikkumisen muotoja reserviläisliikkujille. Samalla tehdään jotostelua tutuksi maastopyöräilijöille.

Varusmiespalvelus ei ole edellytys

“Jotokseen saavat osallistua kaikkia yli 18 vuotiaat Suomen kansalaiset. Toki voi olla hyötyä, jos on suorittanut asepalveluksen, mutta rastit on suunniteltu niin että kaikki saavat pisteitä”, Markkanen kertoo.

Pisteitä saa rastisuoritusten perusteella. Mukaan ilmoittaudutaan kolmen hengen partioina, ja yksittäisilmoittautujillekin pyritään Markkasen mukaan löytämään omat partionsa.

“Sen mitä olen itse käynyt jotoksissa, niin se on mukavaa porukalla liikkumista. Nautitaan siitä meiningistä. “, hän sanoo.

MTB Jotos 2017 järjestetään Suonenjoella 19.–20.8.2017. Ilmoittautumiset tehdään MPK:n järjestelmän kautta (www.mpk.fi/koulutuskalenteri). Tapahtumasta saa kertausharjoitusvuorokausia.

Tapahtuman järjestäjiin voi ottaa yhteyttä sähköpostilla, [email protected]. Tapahtumalle aiotaan avata myös Facebook-sivu osoitteessa facebook.com/mtbjotos

Cookie	Duration	Description
cookielawinfo-checkbox-analytics	11 months	This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Analytics".
cookielawinfo-checkbox-functional	11 months	The cookie is set by GDPR cookie consent to record the user consent for the cookies in the category "Functional".
cookielawinfo-checkbox-necessary	11 months	This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookies is used to store the user consent for the cookies in the category "Necessary".
cookielawinfo-checkbox-others	11 months	This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Other.
cookielawinfo-checkbox-performance	11 months	This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Performance".
viewed_cookie_policy	11 months	The cookie is set by the GDPR Cookie Consent plugin and is used to store whether or not user has consented to the use of cookies. It does not store any personal data.