Toimikunnalle tulee kysymyksiä useitakin eri reittejä pitkin koskien mm. sääntöjä ja tulkintoja. Olemme nyt koonneet useimmin toistuneita ja selvästikin eniten askarruttaneita kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia yhteen.

Palstaa tullaan päivittämään jatkossakin uusien asioiden noustessa esille.

Kysymys 1: Miten SRA:ta pääsee harrastamaan, kehen minun pitää ottaa yhteyttä?

Vastaus: SRA ammunnan säännöt määrittelevät näin:

”Ammuntaan voi osallistua Reserviläisurheiluliitto ry:n (RESUL) jäsenliiton tai RESUL:n

hyväksymän yhteistyötahon jäsen, joka on suorittanut RESUL:n SRA toimikunnan hyväksymän SRA ampujan kurssin ja siihen liittyvän aseenkäsittelykokeen hyväksyttävästi. Alle 18-vuotiaalla tulee lisäksi olla huoltajan allekirjoittama kirjallinen osallistumislupa. Ampujalla tulee olla voimassaoleva ampumaharrastusvakuutus.”

eli lyhyesti sanottuna jäsenyys RESUL jäsenliiton yhdistyksessä, SRA ampujan koulutus läpäistynä ja

ampumaharrastusvakuutus.

Harrastusta aloittaessa kannattaa selvittää mikä lähialueen Reserviläisyhdistys (RES, RUL, Killat, Rauhanturvaajat) on aktiivinen SRA:n harrastamisessa ja tätä voi kysyä yhdistyksiltä suoraan tai piirien toiminnanjohtajalta. Käytännössä tähän kysymykseen on myös saanut nopeasti vastauksia alan harrastajien defacto keskustelupalstalla eli Toiminta-ampujissa ja SRA-palsta. Aktiivisilla yhdistyksillä on yleensä käyttöoikeus lähellä olevaan ampumarataan ja yhdistys on myös hankkinut SRA:n sopivaa kalustoa, mikä auttaa aloittelevaa harrastajaa selviämään kaksi ensimmäistä harrastuksen vuotta ilman omaa käsiasetta. (= Aselaki nykyisessä muodossaan)

SRA koulutuksia järjestetään valtakunnallisesti n. 20 koulutusta per vuosi ja näistä ilmoitetaan RESULin SRA sivuston kalenterissa ja monesti myös aiemmin mainitussa Toiminta-ampujat portaalissa. Kurssi-ilmoituksissa mainitaan yleensä vaaditaanko kurssilaisilta omat aseet vai onko lainakalustoa saatavilla ja myöskin se, onko vakuutus oltava. Silloin kun nämä kurssit ovat MPK-koulutuksia on kurssilla erikseen oma vakuutus. Kurssin jälkeisiin harjoituksiin vaaditaan jokatapauksessa henkilökohtainen ammuntaharrastusvakuutus.

Ensimmäinen ja tärkein edellytys SRA ammunnan harrastamiselle on soveltuva ampumarata riittävän lähellä, seuraavaksi on aktiivinen yhdistys, mikä järjestää säännöllisiä harjoituksia ja kilpailuita ja miltä löytyy omasta takaa soveltuvaa asekalustoa ja välineitä aloittelevan harrastajan tueksi. SRA ampujankoulutuksia järjestetään riittävän usein, mutta sopiva ajankohta voi vaatia ajamista toiseen nurkkaan Suomea.

Kysymys 2: Miksi vakioluokan ja avoimen luokan erot ovat vähäiset?

Vastaus: Nykysääntöjen mukaan vakioluokka ja avoin luokka erotetaan toisistaan lähinnä vain sallittujen tähtäinrakenteiden perusteella. Modernit optiikkaa tai elektroniikkaa sisältävät tähtäinlaitteet ovat vakioluokassa kiellettyjä. Myös jotkin muut selkeää etua antavat varusteet, kuten aseen etutuet ovat vakioluokassa kiellettyjä.

Vakioluokan alkuperäinen tarkoitus lienee ollut se, että luokassa voisi kilpailla menestyksellisesti hankintahinnaltaan edullisella kalustolla. Tästä syystä luokan aseiden ominaisuuksia on rajoitettu. Kysymys vakioluokan määrittelystä on kautta aikojen ollut hankala, koska ei ole ollenkaan selvää mitä ominaisuuksia pitäisi rajoittaa, jotta siitä seuraisi toivottu kustannuksia vähentävä vaikutus. Miten ase voidaan vakioida niin, ettei jokin yksittäinen ase anna kilpailuetua toiseen eri valmistajan suunnilleen vastaavanlaiseen aseeseen nähden. Lähtökohtana kun kuitenkin on, että eri valmistajien erilaisia asekonstruktioita ja eri kaliipereita saa käyttää.

Säännöissä ei enää ole tavoitteena vaikeasti määritettävä sarjavalmisteisuus, vaan on siirrytty aseen ominaisuuksien objektiiviseen tulkintaan ja kielletty vakioluokassa niitä ominaisuuksia, jotka edellyttävät ilmeisen kallista tekniikkaa tai joista muuten on kiistatonta hyötyä ampumasuorituksen parantumisena. Erityisesti nykyaikaiset taistelutähtäimet ovat tällaisia.

Kysymys 3: Miksi vakioluokassa ei vaadita tehdaskuntoista asetta, vaan virittely on sallittua samoin kuin avoimessa luokassakin?

Vastaus: Asemerkit ja konstruktiot ovat erilaisia, ja niissä väistämättömästi esiintyy eroja teknisessä laadussa. Nämä erot luonnollisesti vaikuttavat aseen hintaan. Laadukas ja tarkka ase maksaa enemmän. Vakioluokan määrittelyssä on joskus haluttu erikseen painottaa aseen vakiovarusteisuutta. Alun perin tehtaan asentamia osia ei saisi muuttaa jälkeenpäin. Tällainen rajoitus ei mitenkään takaa aseen edullisuutta, vaan vaikuttaa useimmiten juuri päinvastoin. Joltain yksittäiseltä komponentiltaan huonohkolaatuista asetta ei voisi jälkeenpäin edes pienin ja halvoin muutoksinkaan parantaa. Tällaisessa asetelmassa erityisesti painottuu jo tehtaalta vakiokunnossa tullessa hyvin viimeisteltyjen tasalaatuisten ja kalliiden aseiden paremmuus. Kilpailijoiden taloudellinen epätasa-arvo vain lisääntyisi, jos mikä tahansa kaluston parannusyritys aina edellyttäisi kokonaan uuden aseen hankintaa.

Kilpailijoiden välinen taloudellinen tasavertaisuus voitaisiin täysin saavuttaa vain säätelemällä sellaisia tekijöitä kuin aseiden hankintahintaa tai piippujen tarkkuutta. Kumpikin vaatimus ja varsinkin valvonta ovat ymmärrettävästi käytännön kilpailutoiminnassa mahdottomia. Muilla aseen ominaisuuksilla kuin toimintaperiaate, aseelle ominainen osumatarkkuus, mekanismin luotettavuus, lipaskapasiteetti, tähtäinrakenteet, etutuet, rekyylin suuruus ja sitä vähentävät suujarrukonstruktiot on kilpailussa menestymisen kannalta täysin marginaalinen merkitys. Siksi ei ole tarkoituksenmukaista lähteä erityisen tarkasti säätelemään, mitä ja minkä tyyppisiä varusteita, kahvarakenteita, tms. vakioluokassa saisi käyttää. Jonkin yksittäisen vähämerkityksellisen ominaisuuden rajoituksella vain suljetaan pois tiettyjä asemerkkejä. Esimerkiksi suujarrukiellolla lopetettaisiin SAKO m92:n käyttö vakioluokassa. Jonkinlainen liekinsammutin tai suujarru kun on nykypäivänä hyvin tyypillinen varuste miltei kaikissa sotilasaseissa

Kysymys 4: Miksi vakioluokassa ei määrätä kaikille pakolliseksi sellaisia aseita, jota puolustusvoimat varastoi ja jota Suomen Reserviläisarmeijakin käyttäisi mahdollisessa kriisitilanteessa? SRA:ssa saa käyttää amerikkalaisia M-16 pohjaisia aseita tai muita NATO-kaliperisia .223 himmeleitä, joilla ei ole mitään tekemistä suomalaisen vapaaehtoisen maanpuolustustyön kanssa? Nämähän ovat aivan tarpeettomia. Meillä on käytössä 7,62 x 39 kaliiperi, jonka ominaisuudet ovat täysin erilaiset.

Vastaus: Kilpailuaseiden ja Suomen puolustusvoiminen palvelusaseiden vastaavuus ei voi reaalimaailmassa koskaan toteutua eikä tällä saavutettaisi oikeastaan mitään merkittävää hyötyäkään reserviläisten aseenkäsittely- ja ampumataidon kehittämisen kannalta. Edes puolustusvoimilla ei ole standardiasetta, vaan puolustusvoimien käyttämä kalusto koostuu monista eri puolilta maailmaa haalituista ase-eristä. Käytössä on pieni määrä SAKO-Valmet merkkisiä aseita sekä suurempia määriä kiinalaisia ja itäsaksalaisia AK-47 variantteja. Yhteistä näille on että mikään tyyppi ei Suomessa ole siviileille sellaisenaan ostettavissa.

SRA:ssa on siten käytettävä sellaisia itselataavia asetyyppejä, mitä siviilimarkkinoilta voi uusina järkevästi hankkia. Eikä sekään ole tarkoituksenmukaista että siviiliampujat jotenkin sääntöteknisesti pakotettaisiin ostamaan pelkästään osumatarkkuudeltaan riittävän huonolaatuisiksi katsottavia välineitä, esimerkiksi venäläisiä, kiinalaisia tai bulgarialaisia aseita. Sitä paitsi myös PV:ssä on koko ajan meneillään hankkeita vanhahtavan kaluston modernisoimiseksi tai korvaamiseksi paremmalla.

Reserviläisammunnan tavoite ei voi olla vakioluokassakaan suuntautuminen jonkinlaisten vuoden 1947 kehitystasolle jäädytettyjen perinneaseiden käyttöön. Aseteknistä kehitystä tulee seurata ja pysyä siinä mukana. Uudemmat konstruktiot ja ratkaisut eivät automaattisesti edusta kallista tekniikkaa. Niissäkin pyritään uudenaikaisiin kustannustehokkaisiin tuotantomenetelmiin. SRA-kilpailuissa kalustotekninen tasa-arvo on saavutettavissa parhaiten laatimalla tehtäväsuoritukset sellaisiksi, ettei esimerkiksi aseen tavanomaista paremmasta tai huonommasta osumatarkkuudesta aiheudu selvää etua tai haittaa. Varsinkin ampumista pieniin maaleihin ylipitkiltä matkoilta tulee välttää.

Kysymys 5 : Miksi SRA ja varsinkin sen Avoin luokka ovat puhdasta välineurheilua ja varustelukilpailua? Tulosluettelon kärkeen ei ole mitään mahdollisuuksia tavallisella ampujalla, vaan tulos on jopa 30% tuloskärkeä huonompi, jos ei ole varaa huippuvarusteisiin.

Vastaus: SRA-kilpailuista on olemassa runsaasti näyttöä siitä, että hyviä suorituksia, jopa SM-mestaruuksia on ammuttu varsin edullisella välineistöllä. Illuusio siitä, että rahallinen panostus kilpailuaseeseen olisi suoraan verrannollinen kilpailumenestyksen kanssa, on selvä tilastoharha. Pelkkä aseen vaihto harvoin parantaa merkittävästi ampujan tulosta silloin, kun ampumatehtävät on oikein suunniteltu. Mahdollinen suuri korrelaatio johtuu pikemminkin käänteisestä syy-seuraussuhteesta. Ne ampujat, jotka ovat vuosikausia panostaneet säännölliseen harjoitteluun ja kilpailemiseen ovat taipuvaisia menestyksensä myötä hankkimaan parempaa kalustoa. Väite erittäin merkittävästä kilpailumenestyksen kasvusta puhtaasti asetyyppiä vaihtamalla ilman harjoittelun tai kokemuksen merkitystä ei pidä paikkaansa. Tilastollisessa tarkastelussa ei ole näyttöä yksittäisen asemallin vaikutuksesta sinänsä. Korrelaation taustalla ovat enemmän muut tekijät.

Kysymys 6: Miksi säännöissä ei määrätä samanlaista edullisesti hankittavissa olevaa asetta kaikille pakolliseksi?

Vastaus: SRA-toimikunta haluaa säilyttää SRA-kilpailijoilla riittävän valinnan vapauden käyttämänsä kaluston suhteen. Aseluokkamääritykset tullaan jatkossakin laatimaan ominaisuusperusteisesti, kuten muissakin ampumaurheilulajeissa on ollut käytäntönä. Ominaisuuksien pitää olla yksikäsitteisesti mitattavissa ja todettavissa. Epäselviä määrityksiä kuten vakiovarusteinen, tehdasvarusteinen, sarjavalmisteinen, puolustusvoimien käyttämä, Kalashnikov-tyyppinen yms. tulisi välttää, koska niiden tulkinta kilpailujen asetarkastuksissa ei kohtuudella onnistu. Tässä vaiheessa vakioluokan määrityksiin ei ole tulossa muutoksia.

Tarkennuksia teknisistä tulkinnoista voidaan toki tarvittaessa antaa. Muutokset edellyttäisivät selkeää valmisteltua ja konkreettista esitystä siitä, minkälaisin haittaa aiheuttamattomin toimin aseteknistä tasavertaisuutta voitaisiin lisätä. Jos tavoitteena olisi kalustohintojen pysyvä kohtuullistaminen, pitäisi selvittää minten tämä olisi edes mahdollista. Siihenkin tulee kiinnittää huomiota, ettei suurempaa taloudellista epätasa-arvoa aiheuteta sitä kautta, että harrastajien nyt omistama sallittu välineistö jatkossa muuttuisi kieltojen kautta kilpailuissa käyttökelvottomaksi ja siten arvottomaksi. Jos yksittäisessä kilpailussa halutaan painottaa tietyntyyppistä kalustovalintaa, on se epäsuorasti mahdollista. Säännöissä määrättyjen Vakio- ja avoimen luokan palkintojen lisäksi järjestäjän on mahdollista jakaa mitä tahansa muita erikoispalkintoja. Järjestäjien vallassa on palkita esim. itse määritelty avotähtäin Norinco luokka tai SAKO-luokka, jos sellaisen palkitsemisen katsovat tarpeelliseksi.

Kysymys 7: Miksi haulikkoa tarvitaan kilpailuissa? Ilman itselataavaa haulikkoa ei voi menestyä.

Vastaus: Haulikkotehtävät SRA-kilpailuissa ovat harvinaisia ja kyseessä on puhdas täydennysase. SM-tasolla on vuosittain pyritty pitämään yksi tehtävä. Tai vaihtoehtotehtäviä, joissa haulikko ei ole välttämätön vaan voidaan korvata pistoolilla tai kiväärillä. Toimikunnan antamissa kilpailunjärjestämisohjeissa haulikkotehtävien laadinnasta on lisäsuosituksia, joilla pyritään vähentämään tietyn tyyppisistä mekanismeista mahdollisesti aiheutuvia etuja. Samoin kuin muidenkaan välineiden suhteen, mitään ehdotonta kieltoa joillekin asetyypeille ei tulla antamaan, vaan valinnan vapaus kaluston suhteen on sallittava. Tehtävien laadinnassa siis kulloisenkin kilpailunjärjestäjän pitää käyttää omaa riittävää harkintaa

Kysymys 8: Miksi SRA:ssa ei kielletä välinettä X tai aseen ominaisuutta Y koska siitä selvästikin saa etua muihin kilpailijoihin nähden?

Vastaus: Yleisenä sääntöjen laadinnan periaatteena SRA:ssa ei ole laatia kieltolistaa kaikesta siitä, millaista välineistöä kilpailuissa ei saa käyttää. Kestävämpi linja saavutetaan kilpailutehtävien suunnittelulla sellaisiksi, että tietyt konstruktiot antavat vähemmän etua. Pyrkimyksenä on, ettei SRA:han tulisi samanlaista teknisen kehityksen pysähtyneisyystilaa, johon tiukka kieltopolitiikka on johtanut monessa muussa ampumalajissa.

Kysymys 9: Miksi pistelaskussa ei lasketa avoimen ja vakioluokan tuloksia täysin erillään?

Vastaus: Kaikki ampuvat saman kilpailun, vaikka aseet ovatkin erilaiset. Tuloksiin kuuluvaa olennaista informaatiota on myös se, minkä verran eroa syntyy avoimen luokan ja vakioluokan aseiden välille. Sotilasaseiden tekniseen kehitykseen on aina liittynyt pyrkimys hakea ratkaisuja, jotka antavat etua ammunnan nopeudessa ja tarkkuudessa. Tuloslistalta kuvastuu nyt lisätietona, minkä verran avoimessa luokassa sallitut tekniset ratkaisut voivat mahdollisesti vaikuttaa tuloksen muodostumiseen. Jakamalla tuloslista kahdeksi täysin erilliseksi, ei saavutettaisi mitään hyötyä nykyiseen tulosten julkaisutapaan nähden. Vertailuinformaatio hukattaisiin, mutta tilalle ei saataisi vastineeksi muuta lisätietoa. Kilpailijoiden sijoittumisjärjestys ei muuttuisi millään tavalla. Ainoastaan %-luvut joiden perusteella sijoitukset lasketaan muodostuisivat erilaisiksi, mutta olisivat kuitenkin samassa järjestyksessä.

Kysymys 10: Voimmeko järjestää toiminnallisen ampumakilpailun, jossa käytetään SRA-sääntöjä ”Soveltuvin osin”. Kilpailuun ei vaadita mitään tutkintoja tai jäsenyyksiä.

Vastaus: Ampumakilpailujen järjestämiseen liittyvät tärkeimmät säädökset löytyvät yhdistyslaista ja ampuma-aselaista sekä täydentävää lisätietoa lakien perusteluista. Ampuma-asein harjoitettava toiminta on sellaista, että mahdollisissa vastuukysymyksissä ja vahingonkorvaustapauksissa sovelletaan oikeuskäytännössä ankaran vastuun periaatetta. Vastuullisena järjestäjänä on oltava sellainen organisaatio, jolla on yhdistyslain mukainen oikeus harjoittaa ampuma-asein tapahtuvaa toimintaa.

Tapahtumien järjestäminen turvatoimineen on suoritettava erityisen huolellisesti ja yleisesti hyväksyttyjä käytäntöjä ja malleja noudattaen. Vastuukysymyksien selvittämisessä on apua siitä, mitä enemmän on käytettävissä valmiita sääntöjä, määräyksiä ja ohjeistusta, joita voidaan osoittaa tarkasti noudatetun. Valtakunnallisten liittojen laajalti hyväksytyt ampumalajisäännöt muodostavat tulkinnoille kestävimmän pohjan. Määrämuotoisuuden vaatimus korostuu sen mukaan, mitä suuremmasta tapahtumasta on kysymys.

Yksittäisellä yhdistyksellä on sisäisessä toiminnassaan hyvin suuri toimintavapaus. Silloin kun järjestetään useiden yhdistysten välisiä, alueellisia tai laajempia ampumatapahtumia, on tärkeää, että kaikki osallistujat tuntevat hyvin toimintatavat ja heillä on tarvittava osaaminen ja kokemus. Sekä SAL että ResUL vaativat toiminnallisiin ampumalajeihin osallistumista varten määrämuotoisen koulutuksen. Lajien säännöt sekä muu taustatieto on vakiintunutta ja sellaista, jonka kaikkien osallistujien voidaan olettaa hallitsevan.

Jos sääntöjä ei täsmälleen noudateta, ei ole enää kysymys ResUL:n virallisesta urheiluammunnan lajista. Pahimmassa tapauksessa joudutaan jopa kilpailijoiden kannalta mielivaltaisiin tulkintoihin. Vastuukysymykset eivät ole selviä ja lisäksi tapahtuman suhde liiton SRA-toimintaan saattaa olla sekä kilpailijoille, että ulkopuolisille tahoille hämärä. SRA-säännöissä on hyvin laaja joustovara, joka sallii erilaisten asioiden painottamisen eri tyyppisissä kilpailuissa. Siten sääntöjen omatoimiselle muuttamiselle tuskin koskaan on kestävää perustetta. Ampujien rekrytointia toiminnallisiin lajeihin ei tule järjestää kilpailujen, vaan asiallisen lajiesittely- ja koulutustoiminnan kautta.

Kysymys 11: Olen suorittanut ampuja/tuomarikurssin jo aikaa sitten, enkä ole saanut edes korttilaskua. Mistä johtuu ja mitä teen?

Vastaus: Laskun tulemattomuus tarkoittaa sitä, ettei tietojasi ole kirjattu rekisteriin tai niissä on virhe. Mikäli kurssistasi on yli pari kuukautta aikaa, ota yhteyttä [email protected] -osoitteeseen ja pyydä tarkistamaan tilanne. Laita viestiisi kurssin ajankohta, kouluttaja ja syntymäaikasi selvittämisen helpottamiseksi. Olethan varmasti jäsen jossain Reserviläisurheiluliittoon kuuluvassa järjestössä (Yleisimmin RUL tai RES). Puuttuva jäsenyys voi olla yksi kortin saannin este.

Kysymys 12:  Onko sallittua kiinnittää pistoolin liekinsammutin?

Vastaus: Koska säännöissä on nimenomaisesti kielletty kaikenmalliset kompensaattorit ja piippupainot, on sääntötulkinta kyseessä olevan liekinsammuttimenkin kohdalta; ei ole sallittu. Jo pelkästään piipun päähän lisättävät painot ovat kiellettyjä ja on vaikeaa, ellei mahdotonta mitata minkään rakennelman rekyylinvaimennusominaisuuksia erikseen, eli sitä milloin jokin laite on kompensaattori ja milloin ei. Myös siitä syystä kaikenlaisten rei’itettyjen ratkaisujen lisääminen piipun jatkeeksi on oltava kiellettyä tulkintojen ja tarkastamisen yksinkertaistamiseksi.

Kysymys 13: Onko sallittua poistaa lipas- ja/tai kahvavarmistin?

Vastaus: Lipasvarmistimisen saa poistaa, koska se on tarkoitettu muista syistä aseeseen. Kuin myös sen todellinen tarve on kyseenalainen sotapeleissä. Ns primäärinen varmistin, kuten yksi kappale varmistimia joka estää aseen laukeamisen riittää. Esim Colt 1911 mallisissa ei kahvavarmistimen tarvitse olla aktiivinen, kunhan peukalovarmistin toimii ja sitä käytetään.

Kysymys 14: Jos täyttää 50v heinäkuussa, niin voiko osallistua 50v-sarjaan SRA-kilpailuissa jo tammikuussa samana vuonna?

Vastaus: Koska lajisäännöissä ei asiasta erikseen mainita, sovelletaan mestaruuskilpailujen ja kuntoliikuntatapahtumien yleissääntöjä, joiden mukaan mukaan voi osallistua 50v -sarjaan edelläkuvatussa tilanteessa.

Kysymys 15: Miten määritellään ”mekanismi” sääntöjen pistoolikoteloa koskevassa osassa?

Vastaus: Kotelon ensisijaisesti vaadituiksi ominaisuuksiksi on asetettu liipaisimen, etutähtäimen ja hylsynpoistoaukon suojaaminen ja aseen pysyminen paikallaan kotelon ollessa ylösalaisin. Mikä aseen kotelossa pitää on siis täysin toissijainen seikka, oli se sitten hihna/läppä/magneetti/kotelon muoto tms.

Jos tuomari epäilee aseen pysyvyyttä kotelossa hän voi vaatia kääntötestin, jonka myös valvoo ja antaa tarvittavat toimenpidekäskyt. Testi suoritetaan ase tauluille päin täysi lipas kiinni mutta ase LATAAMATTOMANA. Ravistelu on kielletty, mutta muuten otteet voivat olla ripeitä.

Kysymys 16: Mitä tarkoitetaan SRA-säännöissä ”asetyypillä”?

Vastaus: Säännöissä ”asetyypillä” tarkoitetaan kivääriä (ml. karbiinit), pistoolia, haulikkoa ja TA-kivääriä.

Kysymys 17: Voiko ampuja käyttää TA-rastilla vakioluokan kivääriään eri kokoonpanossa kuin muilla rasteilla?

Vastaus:

Säännöt sanovat TA-kivääristä:

5.4 Tarkka-ampujakivääri

5.4.1 Keskisytytyspatruunaa käyttävä yhden miehen kannettavissa oleva ase.

5.4.2 Kaikki tähtäimet, suujarrut, tuet, äänenvaimentimet ja muut varusteet sekä rakenteelliset muutokset aseeseen ovat vapaasti sallittuja, mikäli ne eivät tee aseesta vaarallista.

5.4.3 Hiekkapussit ja ampumatuet ovat sallittuja, ellei tehtäväkuvauksessa muuta määrätä.”

Mikäli rasti on TA-kiväärirasti, niin silloin siellä saa ampua ko. määrityksen mukaisella aseella ottamatta mitenkään kantaa siihen käytetäänkö asetta toisessa konfiguraatiossa kiväärirasteilla.

Kysymys 18: Voiko SRA-sääntöjen mukaan järjestää tapahtumia vain tietyn merkkisille/mallisille aseille?

Vastaus:

SRA-säännöissä kerrotaan seuraavaa:

1.2.4 Kilpailuissa on kaksi eri luokkaa, avoin ja vakio, jotka määräytyvät ampujan kiväärin mukaan.

Ja lisäksi:

5.2.2 Vakio-luokka: Sarjavalmisteinen, perusvarustuksessa oleva ase, joka voi olla koottu yleisesti saatavilla olevista osista, mikäli aseen ominaisuudet eivät poikkea aseen perusversiosta. Tarkentavat määräykset ominaisuuksista annetaan sääntöjen teknisessä liitteessä.

Kiellettyä:

  • Optiset-, elektroniset- ja opto-elektroniset tähtäimet.
  • Tukijalkojen käyttö.
  • Aseen turvallisuutta heikentävät muutokset.

Sallittua:

  • Laukaisun parantaminen
  • Karhennukset/ pintakäsittely
  • Toimintavarmuutta ja käsittelyä parantavat pienet muutokset.
  • Jälkiasennetut varmistimet
  • Suujarrut
  • Äänenvaimentimet
  • Valaisimet

5.2.3 Avoin-luokka: Muutokset ovat vapaasti sallittuja, mikäli ne eivät tee aseesta teknisesti vaarallista.

Tarkentavat määräykset muutoksista ja ominaisuuksista annetaan sääntöjen teknisessä liitteessä.

Eli ollakseen SRA-sääntöjen mukainen tapahtuma, siihen tulee voida osallistua säännöissä kuvatun kaltaisella kalustolla ilman muita rajoituksia, poikkeuksena rata- ja/tai turvallisuusmääräysten mahdollisesti asettamat kaliberirajoitukset.

Kysymys 19: Selvästikin tuomari keskeyttää suorituksen jos aseesta tulee vaarallinen (5.1.6) mutta mitä tapahtuu kilpailijan suoritukselle?

Vastaus: Kilpailija ei saa jatkaa kyseisellä rastilla suoritustaan tuomarin keskeytettyä sen vaaralliseksi muuttuneen aseen perusteella.  6.7.1 Mikäli ampujalta jää rastin suorittaminen kesken, lasketaan siihen asti ammutut pisteet ja aika. Puuttuvista osumista ja laukauksista annetaan sääntöjen mukaiset rangaistukset. 8.1.6 Häiriö tai rikkoutuminen aseessa tai patruunoissa ei oikeuta uusintaan.

Kysymys 20: Varmaankaan aseen rikkoutumisen seurauksena lähteneitä laukauksia ei katsota ”ammutuiksi laukauksiksi” ja sitä myöten ”laukauksiksi joita ei selvästi ollut tarkoitus ampua” eli vahingonlaukauksiksi jotka siten johtaisivat kilpailijan hylkäämiseen?

Vastaus: Aseen rikkoutumisen seurauksena lähteneet laukaukset eivät ole vahingonlaukauksia, mikäli ne pysyvät hallitusti ampumasektorissa ja sääntöjen puitteissa osumapisteiden yms. suhteen, joten syytä diskaamiselle ole. Sääntökohtien 5.1.5 ja 5.1.6 korjaus/vaihtovelvoite koskee myös asetarkastuksessa jo ennen kilpailua todettujen vikojen korjaamista. Mikäli ampuja perustelee vahingonlaukaustaan aserikolla tulee kilpailun asetarkastajan todeta tilanne ja mikäli vikaa ei pystytä toistamaan seurauksena on yksiselitteinen hylkääminen.

Kysymys 21: Miksi SRA-kurssit pitää ilmoittaa etukäteen toimikunnalle?

Vastaus: Vuoden 2008 alusta lähtien on käytössä ollut SRA-kurssien ilmoitus- ja numerointimenettely. Tällä pyritään eliminoimaan kokonaisten kurssien ampujailmoitusten katoaminen: mikäli numeroidun kurssin ilmoituksia ei tiettyyn aikaan mennessä ala kuulumaan, niiden perään tiedetään alkaa kyselemään. Lisäksi kouluttaja saa ilmoituksensa jälkeen tuoreimman koulutusmateriaalipaketin ajantasaisine esityksineen ja kokeineen. Tällä yhtenäistetään koulutuskäytäntöjä valtakunnallisesti ja yhteismitallistetaan kurssien läpäisyvaatimukset.