Alle on koottu useimmin toistuneita kysymyksiä ja vastauksia. Kysymykset on jaettu kolmeen ryhmään:

  1.  Yleiset kysymykset
  2. Sääntötekniset kysymykset
  3. Asetekniset kysymykset

1. Yleiset kysymykset

Kysymys 1.1: Miten SRA:ta pääsee harrastamaan, kehen minun pitää ottaa yhteyttä?

Vastaus: SRA ammunnan säännöt määrittelevät näin:

”Ammuntaan voi osallistua Reserviläisurheiluliitto ry:n (RESUL) jäsenliiton tai RESUL:n

hyväksymän yhteistyötahon jäsen, joka on suorittanut RESUL:n SRA toimikunnan hyväksymän SRA ampujan kurssin ja siihen liittyvän aseenkäsittelykokeen hyväksyttävästi. Alle 18-vuotiaalla tulee lisäksi olla huoltajan allekirjoittama kirjallinen osallistumislupa. Ampujalla tulee olla voimassaoleva ampumaharrastusvakuutus.”

eli jäsenyys RESUL jäsenliiton yhdistyksessä, SRA kurssi läpäistynä ja ampumaharrastusvakuutus.

Harrastusta aloittaessa kannattaa selvittää mikä lähialueen Reserviläisyhdistys (RES, RUL, Killat) on aktiivinen SRA:n harrastamisessa ja tätä voi kysyä yhdistyksiltä suoraan tai piirien toiminnanjohtajalta. Aktiivisilla yhdistyksillä on yleensä käyttöoikeus lähellä olevaan ampumarataan ja yhdistys on myös hankkinut SRA:n sopivaa kalustoa, mikä auttaa aloittelevaa harrastajaa selviämään kaksi ensimmäistä harrastuksen vuotta ilman omaa käsiasetta. (= Aselaki nykyisessä muodossaan)

SRA koulutuksia järjestetään valtakunnallisesti yli 100 koulutusta per vuosi ja näistä ilmoitetaan RESUL koulutusympäristössä. Kurssi-ilmoituksissa mainitaan yleensä vaaditaanko kurssilaisilta omat aseet vai onko lainakalustoa saatavilla ja myöskin se, onko vakuutus oltava. Silloin kun nämä kurssit ovat MPK-koulutuksia on kurssilla erikseen oma vakuutus. Kurssin jälkeisiin harjoituksiin vaaditaan jokatapauksessa henkilökohtainen ammuntaharrastusvakuutus.

Ensimmäinen ja tärkein edellytys SRA ammunnan harrastamiselle on soveltuva ampumarata riittävän lähellä, seuraavaksi on aktiivinen yhdistys, mikä järjestää säännöllisiä harjoituksia ja kilpailuita ja miltä löytyy omasta takaa soveltuvaa asekalustoa ja välineitä aloittelevan harrastajan tueksi. SRA ampujankoulutuksia järjestetään riittävän usein, mutta sopiva ajankohta voi vaatia ajamista toiseen nurkkaan Suomea.

Kysymys 1.2: Olen suorittanut SRA kurssin/SRA tuomarikurssin, mutta en pääse SRA asiointipalveluun tai SRA -statukseni ei ole muuttunut SRA tuomariksi, miten toimia?

Vastaus: Ota yhteyttä [email protected] osoitteeseen ja tiedustele asiaa. Laita viestiin: Nimesi, jäsennumerosi (mikäli se on sinulla tiedossa), SRA kurssisi nimi sekä ajankohta ja kerro oletko jo saanut SRA rekisteröitymismaksun laskun sähköpostiisi. Huomio että mikäli olet saanut laskun ja maksanut sen niin viive maksusta siihen että näet SRA -statuksesi SRA asiointipalvelussa voi olla jopa pari viikkoa.

Kysymys 1.3: Miksi säännöissä ei määrätä samanlaista edullisesti hankittavissa olevaa asetta kaikille pakolliseksi?

Vastaus: SRA-toimikunta haluaa säilyttää SRA-kilpailijoilla riittävän valinnan vapauden käyttämänsä kaluston suhteen. Aseluokkamääritykset on laadittu ominaisuusperusteisesti, kuten muissakin ampumaurheilulajeissa on ollut käytäntönä. Ominaisuuksien pitää olla yksikäsitteisesti mitattavissa ja todettavissa. Epäselviä määrityksiä kuten vakiovarusteinen, tehdasvarusteinen, sarjavalmisteinen, puolustusvoimien käyttämä, yms. tulisi välttää, koska niiden tulkinta kilpailujen asetarkastuksissa ei kohtuudella onnistu.

Tarkennuksia teknisistä tulkinnoista voidaan toki tarvittaessa antaa. Muutokset edellyttäisivät selkeää valmisteltua ja konkreettista esitystä siitä, minkälaisin haittaa aiheuttamattomin toimin aseteknistä tasavertaisuutta voitaisiin lisätä. Jos tavoitteena olisi kalustohintojen pysyvä kohtuullistaminen, pitäisi selvittää miten tämä olisi edes mahdollista. Siihenkin tulee kiinnittää huomiota, ettei suurempaa taloudellista epätasa-arvoa aiheuteta sitä kautta, että harrastajien nyt omistama sallittu välineistö jatkossa muuttuisi kieltojen kautta kilpailuissa käyttökelvottomaksi ja siten arvottomaksi. Jos yksittäisessä kilpailussa halutaan painottaa tietyntyyppistä kalustovalintaa, on se epäsuorasti mahdollista. Säännöissä määrättyjen  palkintojen lisäksi järjestäjän on mahdollista jakaa mitä tahansa muita erikoispalkintoja. Järjestäjien vallassa on palkita itse määritelty sarja.

Kysymys 1.4: Voimmeko järjestää toiminnallisen ampumakilpailun, jossa käytetään SRA-sääntöjä ”Soveltuvin osin”. Kilpailuun ei vaadita mitään tutkintoja tai jäsenyyksiä.

Vastaus: Ampumakilpailujen järjestämiseen liittyvät tärkeimmät säädökset löytyvät yhdistyslaista ja ampuma-aselaista sekä täydentävää lisätietoa lakien perusteluista. Ampuma-asein harjoitettava toiminta on sellaista, että mahdollisissa vastuukysymyksissä ja vahingonkorvaustapauksissa sovelletaan oikeuskäytännössä ankaran vastuun periaatetta. Vastuullisena järjestäjänä on oltava sellainen organisaatio, jolla on yhdistyslain mukainen oikeus harjoittaa ampuma-asein tapahtuvaa toimintaa.

Tapahtumien järjestäminen turvatoimineen on suoritettava erityisen huolellisesti ja yleisesti hyväksyttyjä käytäntöjä ja malleja noudattaen. Vastuukysymyksien selvittämisessä on apua siitä, mitä enemmän on käytettävissä valmiita sääntöjä, määräyksiä ja ohjeistusta, joita voidaan osoittaa tarkasti noudatetun. Valtakunnallisten liittojen laajalti hyväksytyt ampumalajisäännöt muodostavat tulkinnoille kestävimmän pohjan. Määrämuotoisuuden vaatimus korostuu sen mukaan, mitä suuremmasta tapahtumasta on kysymys.

Yksittäisellä yhdistyksellä on sisäisessä toiminnassaan hyvin suuri toimintavapaus. Silloin kun järjestetään useiden yhdistysten välisiä, alueellisia tai laajempia ampumatapahtumia, on tärkeää, että kaikki osallistujat tuntevat hyvin toimintatavat ja heillä on tarvittava osaaminen ja kokemus. Lajien säännöt sekä muu taustatieto on vakiintunutta ja sellaista, jonka kaikkien osallistujien voidaan olettaa hallitsevan.

Jos sääntöjä ei täsmälleen noudateta, ei ole enää kysymys RESUL:n virallisesta urheiluammunnan lajista. Pahimmassa tapauksessa joudutaan jopa kilpailijoiden kannalta mielivaltaisiin tulkintoihin. Vastuukysymykset eivät ole selviä ja lisäksi tapahtuman suhde liiton SRA-toimintaan saattaa olla sekä kilpailijoille, että ulkopuolisille tahoille hämärä. SRA-säännöissä on hyvin laaja joustovara, joka sallii erilaisten asioiden painottamisen eri tyyppisissä kilpailuissa. Siten sääntöjen omatoimiselle muuttamiselle tuskin koskaan on kestävää perustetta. Ampujien rekrytointia toiminnallisiin lajeihin ei tule järjestää kilpailujen, vaan asiallisen lajiesittely- ja koulutustoiminnan kautta.

Kysymys 1.5: Miksi vakioluokassa ei määrätä kaikille pakolliseksi sellaisia aseita, jota puolustusvoimat varastoi ja jota Suomen Reserviläisarmeijakin käyttäisi mahdollisessa kriisitilanteessa?

Vastaus: Reserviläisten ja Suomen puolustusvoiminen palvelusaseiden vastaavuus ei voi reaalimaailmassa koskaan toteutua eikä tällä saavutettaisi oikeastaan mitään merkittävää hyötyäkään reserviläisten aseenkäsittely- ja ampumataidon kehittämisen kannalta. Edes puolustusvoimilla ei ole standardiasetta, vaan puolustusvoimien käyttämä kalusto koostuu erityyppisistä aseista. Yhteistä näille on että mikään tyyppi ei Suomessa ole siviileille sellaisenaan ostettavissa.

SRA:ssa on siten käytettävä sellaisia itselataavia asetyyppejä, mitä siviilimarkkinoilta voi uusina järkevästi hankkia.

Reserviläisammunnan tavoite on kehittää reserviläisten ampumataitoa sekä aseenkäsittelytaito. Aseteknistä kehitystä tulee seurata ja pysyä siinä mukana. Uudemmat konstruktiot ja ratkaisut eivät automaattisesti edusta kallista tekniikkaa. Niissäkin pyritään uudenaikaisiin kustannustehokkaisiin tuotantomenetelmiin. SRA-kilpailuissa kalustotekninen tasa-arvo on saavutettavissa parhaiten laatimalla rastit sellaisiksi, ettei esimerkiksi aseen tavanomaista paremmasta tai huonommasta osumatarkkuudesta aiheudu selvää etua tai haittaa. Varsinkin ampumista pieniin maaleihin ylipitkiltä matkoilta tulee välttää.

Kysymys 1.6: Miksi haulikkoa tarvitaan kilpailuissa? Ilman itselataavaa haulikkoa ei voi menestyä.

Vastaus: Haulikkorasteja ei SRA-kilpailuissa ole kovin usein ja asetyyppi on hyvä lisä jo senkin takia että monilla ampumaradoilla ja ampuma-alueilla saadaan kilpailuun lisärasti kun voidaan käyttää myös haulikkorataa jossa ei olisi voinut luotiaseella ampua.

Kilpailunjärjestämisohjeessa haulikkorastien suunnittelussa ohjataan siihen että tietyn tyyppinen ase ei anna merkittävää etua. Isoin vastuu järkevien ja tasapuolisien haulikkorastien suunnittelusta on kilpailunjärjestäjillä.

Kysymys 1.7: Jos täyttää 50v heinäkuussa, niin voiko osallistua 50v-sarjaan SRA-kilpailuissa jo tammikuussa samana vuonna?

Vastaus: Koska lajisäännöissä ei asiasta erikseen mainita, sovelletaan mestaruuskilpailujen ja kuntoliikuntatapahtumien yleissääntöjä, joiden mukaan mukaan voi osallistua 50v -sarjaan edelläkuvatussa tilanteessa.

2. Sääntötekniset kysymykset

Kysymys 2.1: Mitä tarkoitetaan SRA-säännöissä ”asetyypillä”?

Vastaus: Säännöissä ”asetyypillä” tarkoitetaan kivääriä (ml. karbiinit), pistoolia, haulikkoa ja TA-kivääriä.

Kysymys 2.2: Miksi SRA:ssa ei kielletä välinettä X tai aseen ominaisuutta Y koska siitä selvästikin saa etua muihin kilpailijoihin nähden?

Vastaus: Yleisenä sääntöjen laadinnan periaatteena SRA:ssa ei ole laatia kieltolistaa kaikesta siitä, millaista välineistöä kilpailuissa ei saa käyttää. Kestävämpi linja saavutetaan kilpailutehtävien suunnittelulla sellaisiksi, että tietyt konstruktiot antavat vähemmän etua.

Kysymys 2.3: Miksi vakioluokassa ei vaadita tehdaskuntoista asetta, vaan virittely on sallittua samoin kuin avoimessa luokassakin?

Vastaus: Asemerkit ja konstruktiot ovat erilaisia, ja niissä väistämättömästi esiintyy eroja teknisessä laadussa. Nämä erot luonnollisesti vaikuttavat aseen hintaan. Laadukas ja tarkka ase maksaa enemmän. Vakioluokan määrittelyssä on joskus haluttu erikseen painottaa aseen vakiovarusteisuutta. Alun perin tehtaan asentamia osia ei saisi muuttaa jälkeenpäin. Tällainen rajoitus ei mitenkään takaa aseen edullisuutta, vaan vaikuttaa useimmiten juuri päinvastoin. Joltain yksittäiseltä komponentiltaan huonohkolaatuista asetta ei voisi jälkeenpäin edes pienin ja halvoin muutoksinkaan parantaa. Tällaisessa asetelmassa erityisesti painottuu jo tehtaalta vakiokunnossa tullessa hyvin viimeisteltyjen tasalaatuisten ja kalliiden aseiden paremmuus. Kilpailijoiden taloudellinen epätasa-arvo vain lisääntyisi, jos mikä tahansa kaluston parannusyritys aina edellyttäisi kokonaan uuden aseen hankintaa.

Kilpailijoiden välinen taloudellinen tasavertaisuus voitaisiin täysin saavuttaa vain säätelemällä sellaisia tekijöitä kuin aseiden hankintahintaa tai piippujen tarkkuutta. Kumpikin vaatimus ja varsinkin valvonta ovat ymmärrettävästi käytännön kilpailutoiminnassa mahdottomia. Muilla aseen ominaisuuksilla kuin toimintaperiaate, aseelle ominainen osumatarkkuus, mekanismin luotettavuus, lipaskapasiteetti, tähtäinrakenteet, etutuet, rekyylin suuruus ja sitä vähentävät suujarrukonstruktiot on kilpailussa menestymisen kannalta täysin marginaalinen merkitys. Siksi ei ole tarkoituksenmukaista lähteä erityisen tarkasti säätelemään, mitä ja minkä tyyppisiä varusteita, kahvarakenteita, tms. vakioluokassa saisi käyttää. Jonkin yksittäisen vähämerkityksellisen ominaisuuden rajoituksella vain suljetaan pois tiettyjä asemerkkejä. Esimerkiksi suujarrukiellolla lopetettaisiin SAKO m92:n käyttö vakioluokassa. Jonkinlainen liekinsammutin tai suujarru kun on nykypäivänä hyvin tyypillinen varuste miltei kaikissa sotilasaseissa

Kysymys 2.4 : Miksi SRA ja varsinkin sen Avoin luokka ovat puhdasta välineurheilua ja varustelukilpailua? Tulosluettelon kärkeen ei ole mitään mahdollisuuksia tavallisella ampujalla, vaan tulos on jopa 30% tuloskärkeä huonompi, jos ei ole varaa huippuvarusteisiin.

Vastaus: SRA-kilpailuista on olemassa runsaasti näyttöä siitä, että hyviä suorituksia, jopa SM-mestaruuksia on ammuttu varsin edullisella välineistöllä. Illuusio siitä, että rahallinen panostus kilpailuaseeseen olisi suoraan verrannollinen kilpailumenestyksen kanssa, on selvä tilastoharha. Pelkkä aseen vaihto harvoin parantaa merkittävästi ampujan tulosta silloin, kun ampumatehtävät on oikein suunniteltu. Mahdollinen suuri korrelaatio johtuu pikemminkin käänteisestä syy-seuraussuhteesta. Ne ampujat, jotka ovat vuosikausia panostaneet säännölliseen harjoitteluun ja kilpailemiseen ovat taipuvaisia menestyksensä myötä hankkimaan parempaa kalustoa. Väite erittäin merkittävästä kilpailumenestyksen kasvusta puhtaasti asetyyppiä vaihtamalla ilman harjoittelun tai kokemuksen merkitystä ei pidä paikkaansa. Tilastollisessa tarkastelussa ei ole näyttöä yksittäisen asemallin vaikutuksesta sinänsä. Korrelaation taustalla ovat enemmän muut tekijät.

Kysymys 2.5: Tauluosumien tulkkaus?

Vastaukset:
Kysymys 9.1: Jos normaalissa (ei kääntyvässä) SRA pahvitaulussa on reikä jossa luoti mennyt selvästi poikittain, onko se osuma vai ei?
Vastaus 9.1: On osuma, Säännöissä 6.3.3 kohdassa todetaan: Muissa pahvitauluissa osumaksi katsotaan ilmoitetun osuma-alueen rajan rikkova luodinreikä. Missään taulussa ei hyväksytä sirpaloitunutta osumaa, joka selvästi ei ole luodin suoran osuman aiheuttama.
Kun reikä on tunnistettavissa luodin aiheuttamaksi on se tällöin osuma.

Kysymys 9.2: Onko se edelleen osuma, vaikka olisi maa pölähtänyt siten että on nähty sen selkeästi olevan kimmoke mutta luoti ei ole hajonnut sirpaleiksi vaan mennyt poikittain?
Vastaus 9.2: On osuma, tähän pätee sama kuin yllä, eli jos reikä on selkeästi luodin aiheuttama niin se on osuma. Etenkin talvella voi tulla tilanteita että luoti menee lumen läpi ja lumeen osuminen voidaan myös havaita, silti osuma lasketaan jos osuma on selkeästi luodin aiheuttama.

Kysymys 9.3: Entä jos reikä on poikittain johtuen siitä että on ammuttu läpäisemättömän esteen (esim trukkilava) läpi siten, että trukkilavassa on reikä jonka halkaisija on puoli kaliiberia (5,56:2), onko osuma?
Vastaus 9.3: On osuma koska luoti on vain ”raapaissut” läpäisemätöntä estettä. Mikäli läpäisemättömässä esteessä on kokokaliberin reikä niin tällöin osuma on kokonaan läpäisemättömässä esteessä ja osumaa ei lasketa taulusta.

Kysymys 9.4:Entä jos reikä on poikittain johtuen siitä että ammuttu läpäisemättömän esteen (esim trukkilava) läpi siten, että trukkilavassa on reikä jonka halkaisija on alle puolikaliiberia (5,56:>2), onko osuma?
Vastaus 9.4: On osuma samoin perustein kuin yllä.

Kysymys 2.6: Jos aserikon takia lähtee laukaus ampumasektoriin mutta alle 3 metriä ampujasta niin onko se hylkäys? kun laukaus lähtee kuitenkin ampumasektoriin?

Vastaus: Kuten sääntöjen 3.3.19 kohdassa todetaan:

Aserikosta johtuva vahingonlaukaus tai pursketuli ampumasektoriin ei ole hylkäyksen peruste, jos voidaan todentaa, että vika on aseessa. Tällöin rastin tulokseksi tulee nolla ja ase tulee korjata tai poistaa kilpailusta, mikäli
korjaus ei ole mahdollinen. Tapahtumasta tulee ilmoittaa ratamestarille. Vian toistuminen kilpailussa johtaa
hylkäykseen.

Alle 3 metriä on sallittu ainoastaan silloin kun normaalisuorituksessakin voisi ampua noin lähelle.
Kuten säännöissä 3.2.18 C-kohdassa todetaan:

laukaus, joka osuu maahan lähempänä kuin 3 metriä ampujasta, ellei tehtävä sitä edellytä.

Muussa tapauksessa alle kolmeen metriin osunut laukaus on ampumasektorin ulkopuolella ja siis hylkäysperuste. Tässä ei anneta mitään poikkeuslupaa ampua aserikkotapauksessa lähemmäs kuin mitä muuten pidetään turvallisena.

Kysymys 2.7: Miten määritellään ”mekanismi” sääntöjen pistoolikoteloa koskevassa osassa?

Vastaus: Kotelon ensisijaisesti vaadituiksi ominaisuuksiksi on asetettu liipaisimen, etutähtäimen ja hylsynpoistoaukon suojaaminen ja aseen pysyminen paikallaan kotelon ollessa ylösalaisin. Mikä aseen kotelossa pitää on siis täysin toissijainen seikka, oli se sitten hihna/läppä/magneetti/kotelon muoto tms.

Jos tuomari epäilee aseen pysyvyyttä kotelossa hän voi vaatia kääntötestin, jonka myös valvoo ja antaa tarvittavat toimenpidekäskyt. Testi suoritetaan ase tauluille päin täysi lipas kiinni mutta ase lataamattomana. Ravistelu on kielletty, mutta muuten otteet voivat olla ripeitä.

Kysymys 2.8: Voiko ampuja käyttää TA-rastilla vakioluokan kivääriään eri kokoonpanossa kuin muilla rasteilla?

Vastaus: Mikäli Kyllä voi, vakiossa ampuva voi kiinnittää TA-rastin ajaksi kivääriinsä optiikkaa tai ampua TA-rastin täysin eri kiväärillä kuin millä ampuu kiväärirastit.

Kysymys 2.9: Voiko SRA-sääntöjen mukaan järjestää tapahtumia vain tietyn merkkisille/mallisille aseille?

Vastaus: Kyllä voi, tällöin kilpailun tulee olla teemakilpailu ja asiasta tulee tiedottaa selkeästi kilpailukutsussa.

Kysymys 2.10: Selvästikin tuomari keskeyttää suorituksen jos aseesta tulee vaarallinen, mutta mitä tapahtuu kilpailijan suoritukselle?

Vastaus: Kilpailija ei saa jatkaa kyseisellä rastilla suoritustaan tuomarin keskeytettyä sen vaaralliseksi muuttuneen aseen perusteella.  Mikäli ampujalta jää rastin suorittaminen kesken, lasketaan siihen asti ammutut pisteet ja aika. Puuttuvista osumista ja laukauksista annetaan sääntöjen mukaiset rangaistukset. Häiriö tai rikkoutuminen aseessa tai patruunoissa ei oikeuta uusintaan.

Kysymys 2.11: Voidaanko rastikuvauksella määrätä enemmän kuin yksi lippaanvaihto?

Vastaus: Yksi tai useampia lippaanvaihtoja voidaan vaatia, mutta ampujan tulee voida valita missä vaihto tehdään. Kannettavien lippaiden määrää ei voi rajoittaa.

Kysymys 2.12: Voiko pitkää asetta kantaa esim. odotusalueella niin että asekäsi pitää kiväärin pistoolikahvasta ja aseen piippu osoittaa ylöspäin tai niin että kivääri roikkuu asehihnan varassa piippu alaspäin?

Vastaus: Kyllä voi, kummatkin aseenkantotavat ovat täysin sääntöjen mukaisia.

3. Asetekniset kysymykset

Kysymys 3.1:  Onko sallittua kiinnittää pistoolin liekinsammutin?

Vastaus: Koska säännöissä on nimenomaisesti kielletty kaikenmalliset kompensaattorit ja piippupainot, on sääntötulkinta kyseessä olevan liekinsammuttimenkin kohdalta; ei ole sallittu. Jo pelkästään piipun päähän lisättävät painot ovat kiellettyjä ja on vaikeaa, ellei mahdotonta mitata minkään rakennelman rekyylinvaimennusominaisuuksia erikseen, eli sitä milloin jokin laite on kompensaattori ja milloin ei. Myös siitä syystä kaikenlaisten rei’itettyjen ratkaisujen lisääminen piipun jatkeeksi on oltava kiellettyä tulkintojen ja tarkastamisen yksinkertaistamiseksi.

Kysymys 3.2: Onko sallittua poistaa lipas- ja/tai kahvavarmistin?

Vastaus: Kahva- ja lipasvarmistimen poistaminen on sallittu, jos aseessa on muu luotettava ampujan käytettävä varmistin. Esim Colt 1911 mallisissa ei kahvavarmistimen tarvitse olla aktiivinen, kunhan peukalovarmistin toimii.

Kysymys 3.3: Tulkitaanko Glock -pistoolin liipasimessa oleva varmistin ulkoiseksi varmistimeksi?

Vastaus: Kyllä.

Vastaus: Kahva- ja lipasvarmistimen poistaminen on sallittu, jos aseessa on muu luotettava ampujan käytettävä varmistin. Esim Colt 1911 mallisissa ei kahvavarmistimen tarvitse olla aktiivinen, kunhan peukalovarmistin toimii.