Ammuntakausi alkaa – tuttujen haasteiden kera

Talven kääntyessä kevääksi alkaa myös olosuhteet ampumaradoilla olla sellaiset, että moni harrastaja pääsee ylläpitämään suosikki kenttäkelpoisuus taitoaan. Tämä näkyy erityisen hyvin Toiminta-ampujien ”Kalenteri 2017”-säikeessä (http://www.toiminta-ampujat.fi/phpBB/viewforum.php?f=126 ), minkä ovat tavalliseen tyyliin vallanneet kansalliset SRA ja IPSC-kisat, kansainväliset IPSC-kisat ja erikoisuutena Eestin SRA-kilpailut & Reserviläisammuntakilpailut. Lahden eteläpuolen kilpailuista onkin meidän kokeneet kivääriampujat kantaneet Suomeen palkintoja kilokaupalla, koska toiminnallisen ammunnan taso pitkillä aseilla on ehdotonta maailman huippua Suomessa.

 

Ampumaradat

Ensimmäinen valitettavan tutuista haasteista kenttäkelpoisuuden ylläpitämiseen on suorituspaikan löytäminen. Ampumaratojen määrä on vähentynyt 2000-luvun vaihteen yli kahdesta tuhannesta radasta vuoden 2016 noin 600:n rataan. Eli harrastajien pakkautuessa entistä ruuhkaisemmille radoille on erittäin vaikea löytää omaa aikaikkunaa ampumataidon ylläpitämiseen ja harjoitteluun ja ne harvat kilpailut, mitkä saadaan onnistumaan (varaamalla koko ampumarata-alue viikonlopuksi) täyttyvät ilmoittautumisen auetessa netissä alle tunnissa.

Lisäksi nykyisistä ampumaradoista (ja niiden ratavastaavista) on tullut erittäin vähän asianmukaisia ilmoituksia ja kahden vuoden siirtymäaika on päättymässä 1.12.2017. Eli on suuri riski, että ampumaratojen määrä 600:sta laskee vielä huomattavasti.

Uusien korvaavien ratojen avaaminen vaatii erinomaisen huolellisesti tehdyn valmistelun ja erityishuomio on luonnollisesti ympäristölupahakemuksessa. Uuden ampumaradan toimintakuntoon saattaminen vie aikaa, resursseja ja ennen kaikkea rahaa niin paljon, että sen eteen pitää kaikkien harrastajien yhdistää voimansa. Eli Metsästäjät, SAL-ampujat ja RESUL ampujat (+ muut ampujat) Huomio ! Yhteistyöhön MARS !!!

Aiheesta on lisätietoa Ampumaharrastusfoorumin ”Seminaari 2017” sivustolla useammassa kalvosetissä: avaa linkki tästä.

 

Asedirektiivi

Viime vuoden aikana jokainen itselataavalla kiväärillä (& Pistoolilla) toiminnallista lajia ampuva harrastaja seurasi kylmä hiki otsalla mitä ihmettä EU yrittää säätää. Komission ehdotus oli käytännössä täyskielto nykyiselle kalustolle ja harrastamiselle.

Onneksi valppaat harrastajat olivat hereillä ja viestivät jokaiseen suuntaan, että tämä esitys ei puutu laisinkaan varsinaiseen ongelmaan ja vaikuttaa tuhoisasti moneen urheiluammuntalajiin ja erityisesti Suomessa vaikeuttaa reserviläisten kykyyn ylläpitää hyvää kenttäkelpoisuutta ammunnan taidoissaan.

Hyvin monen vaiheen (liian monen tähän kirjaamiseen, mutta hyvä tiivistelmä täällä: http://www.halla- aho.com/scripta/ampumaasedirektiivin_uudistamisesta_osa4.html ) näyttäisi siltä. että Suomen toiminnallisen ammunnan harrastaja voisivat huokaista helpotuksesta ja tarinan pilven varsinainen hopeareunus voi olla ns. ”Reserviläispoikkeus”, minkä virallista sanamuotoa odotan vesi kielellä.

Kuitenkin kannattaa muistaa edellinen Aselakikierros, missä lajin harrastajaa vedettiin kölin ali oikein kunnolla, vaikka moni kansanedustaja kertoi meille lain olevan huono ja ajavan sinne muutoksia.

Eli edunvalvontakoneistomme saa ajaa korkeilla kierroksilla siihen saakka, kunnes muste on kuivunut päivitetyssä lakitekstissä.

Tänään (14.3) EU parlamentin äänestyksessä läpi menneestä kompromissista on hyvä yhteenveto toimarin säikeessä (sivu 386 ja postaajana on meidän Firearms United sankarimme ? ”8balls” ) : http://www.toiminta-ampujat.fi/phpBB/viewtopic.php?f=90&t=27537&start=12525 ja ihan aikuisten oikeasti harrastajamme ovat jaksaneet kommentoida tätä aihetta jo 487 sivua, mikä kertoo kentän huolesta melko hyvin.

Tällä kertaa allekirjoittaneen silmiin nousi vaatimus, että kaikki Deko-aseet pitää rekisteröidä ja tämähän operaatio tulee sekä iskemään Poliisin IT-järjestelmään ja lupatoimistojen resursseihin kuin leka. Ja tämähän häiritsee normaalia lupatyötä.

Eli tulevaisuuden kevennetty aselupamenettely voi olla edelleen aika hidasta. Toisaalta uuden aselupamenettelyn pitäisi hävittää erilaiset tulkinnat eri paikkakunnilla ja kaikki harrastajat olisivat tämän jälkeen samalla viivalla. Tästä aiheesta oli lisätietoa jo aiemmin mainitulla ”Seminaari 2017” sivustolla.

Kaikesta huolimatta aurinkoisempaa kevättä kaikille ja tarkkoja ja turvallisia laukauksia kun kelit sallii ampumaradoilla käymisen.

 

Matti Kariniemi, SRA toimikunnan puheenjohtaja

Kannusta kaveria liikkumaan

Löhöääkö kaverisi sohvalla, kun itse olet kuntosalilla, juoksemassa, hiihtämässä tai harrastamassa jotain muuta liikuntaa. Miten saisit tarttumaan oman liikuntainnostuksesi myös häneen?

Kaikki eivät motivoidu liikunnasta, vaikka tiedetään, että säännöllisellä liikunnalla on positiivisia vaikutuksia oppimiseen, työmuistiin ja älykkyysosamäärään. Tieto siitä, että fyysinen aktiivisuus vähentää sairastumista muun muassa sydän- ja verisuonisairauksiin sekä tyypin II diabetekseen, ei myöskään lisää motivaatiota liikkumiseen, vaikka kyseisestä vaikutuksesta on todisteita. Pelkkä tieto liikunnan hyödyistä ja positiivisista vaikutuksista ei siis yksin riitä lisäämään motivaatiota. Liikuntamotivaatioon vaikuttavatkin vahvasti yksilön omat tunnepohjaiset asenteet liikuntaa kohtaan, liikunnan synnyttämät tuntemukset sekä ympäristöstä saatava kannustus.

 

Mitä on liikuntamotivaatio?

Motivaatio on yksilön henkinen tila, jossa hän toimii saavuttaakseen jonkin päämäärän. Motivaatio siis suuntaa yksilön toimintaa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Toisin sanoen motivaatio on syy ponnistella jonkin tavoitteen eteen. Liikuntamotivaatiolla tarkoitetaan niitä motiiveja, jotka saavat aikaan halun liikkua.

Liikuntamotivaatio muodostuu useammasta eri osa-alueesta, kuten liikunta-aktiivisuus, liikunta tottumuksena, liikunta voimavarana ja yleensäkin elämäntilanteen kokeminen liikunnalle suotuisana. Nämä osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Motivaation esteitä ovat omat tuntemukset kuten väsymys, saamattomuus ja tylsyys, muu elämä ja liikuntamahdollisuuksien puute. Omalla mukavuusalueella oleminen tuntuu hyvältä. Rajallisesta vapaasta ajasta kilpailee moni kiehtova ja mielenkiintoa herättävä asia.

 

Liikunko riittävästi?

Fyysisen aktiivisuuden tutkimukset ovat osoittaneet, että kyselyillä saatu, siis itse ilmoitettu tieto usein yliarvioi omaa fyysistä aktiivisuutta. Pitäisi seuratakin fyysisen aktiivisuuden ohella myös liikkumattomuutta ja istumista. Kun arkielämä muuttuu fyysisesti yhä passiivisemmaksi, ei välttämättä riitä, että täyttää terveysliikunnan suositukset. Runsas päivittäinen istuminen voi heikentää kohtuullisenkin liikunnan terveyshyötyjä. Erityisesti huomiota vaativat paljon arjessa istuvat, liikuntaa harrastamattomat henkilöt. Heillä on suuri vaara huonoon kuntoon, ylipainoon ja aineenvaihdunnan ongelmiin, jotka yhdessä kohottavat merkittävästi riskiä sairastua perinteisiin kansansairauksiin. Tutkimusten mukaan kestävyyskunnon osalta puolet työikäisistä liikkuu riittävästi, mutta lihaskunnon osalta vain viidesosa.

 

Voiko onnellisuutta jakaa?

Tutkimusten mukaan yksilötasolla mitattuna voimakkain yksittäinen liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä oleva tekijä on onnellisuus, joka ilmenee hyväksi koettuna terveydentilana.

Saavuttamaasi liikunnallista hyötyä jakamalla omakin liikunnan tuoma onnellisuuden määrä kasvaa. Vaikka pääsääntöisesti liikunnalliset hyödyt ovatkin henkilökohtaisia, henkilökohtaisen hyvän olon pitää antaa virrata myös lähiympäristöön. Ihmisellä on luontainen pyrkimys löytää mielen tasapainoa sekä mielihyvän ja onnellisuuden tunnetta. Yleisesti uskotaan, että onnellisuus lähtee ensisijaisesti itsestä ja että sen saavuttaminen on oma valinta. Tutkimus kertoo esimerkiksi sen, että 83 % nuorista kokee hankalaksi tehdä oikeita valintoja, joiden kautta he tulevat onnelliseksi ja 64 % kaipaa muilta tukea näiden valintojen tekemiseen. Tässä on mahdollisuus liikunnallisen vaihtoehdon tarjoamiseen.

 

Tavoitteena pysyvä muutos
Lapsuudesta juontuvat positiiviset liikuntakokemukset ovat merkityksellisiä pysyvän liikuntasuhteen muodostumisessa. Lapsuudessa omaksuttu liikunnallinen elämäntapa usein myös jatkuu aikuisuudessa.

Voidaan yleisesti ajatella, että liikunta merkitsee ihmiselle erilaisia asioita eri ikäkausilla. Lapsuuden merkityskokonaisuuksia ovat perheen arvot ja asenteet, kaveripiiri ja asuinympäristö. Aikuisuudessa merkittävää on liikunnan kautta koettu sosiaalinen tuki ja liikunta jaksamista lisäävänä voimavarana. Ikääntyessä liikunnalla on merkitys terveyden edistäjänä ja säilyttäjänä sekä aktiivisuuden voimavarana.

Tavoitteena on liikunnan kautta tapahtuva muutos onnellisempaan elämään. Muutoksen voi tehdä kaikissa ikäkausissa, tavoitteet ja keinot tietysti vaihtelevat.

Kannusta liikkumaan

Motivoituminen liikuntaan lähtee ihmisestä itsestään. Kuitenkin toiminta, joka saa alkunsa ulkoisen kannustuksen seurauksena, saattaa muuttua ajan myötä sisäisesti motivoituneeksi toiminnaksi. Liikuntamotivaatiossa on olennaista, että ihminen kokee liikunnan hyödyt sen haittoja suurempana. Liikunnan tuottama mielihyvä ja ilo motivoi. Liikunnan sosiaalisuudella ja toisten ihmisten tuella on suuri merkitys liikkumisen kannustajana.  Liikuntakaveri ja tutut ihmiset liikunnan parissa motivoivat. Ota siis asia puheeksi!

 

Raimo Ojala

Reserviläisten fyysisen toimintakyvyn kehittäminen

Dosentti Matti Santtila, Maanpuolustuskorkeakoulu

Suomen maanpuolustus nojaa kahteen peruspilariin, jotka ovat koko maan puolustaminen ja yleinen asevelvollisuus. Yleisestä asevelvollisuudesta johtuen pääosa poikkeusolojen joukoista koostuu reserviläistä. Palkatun sotilashenkilöstön osuus on vain muutaman prosentin. Tämä edellyttää sitä, että reserviläisten sotilaallisen osaamisen ja toimintakyvyn tulee olla korkealla tasolla ajasta riippumatta. Kertausharjoitusten merkitys on suuri joukkojen ja sen henkilöstön osaamisen kehittämisessä. Toimintakyvyn kehittämiseen ei kertausharjoitusten lyhyt kesto riitä. Siksi olisi tärkeää, että reserviläiset olisivat motivoituneita ja oma-aloitteisia fyysisen toimintakykynsä kehittämisessä ja ylläpidossa.

Nykyaikainen sodankäynti on siirtynyt metsätaisteluista yhä useammin asutuskeskuksiin. Taistelut ovat lyhyitä ja intensiivisiä sisältäen runsaasti esteiden ylittämistä, juoksupyrähdyksiä sekä kiipeämistä painavien taakkojen kanssa rakennetulla alueella. Tästä johtuen sotilaiden kestävyysominaisuuksien merkitys on hieman vähentynyt, mutta hyvien voimatuotto-ominaisuuksien merkitys on aiempaa korostuneempi. Tutkimuksissa on havaittu, että vahvat ja isokokoiset sotilaat selviytyvät paremmin sotilastyötehtävistä, joissa joudutaan kantamaan tai nostamaan toistuvasti painavia taakkoja. Sotilastyö on edelleen vaativaa ja siksi reserviläisiltä vaaditaan riittäviä fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia.

Viimeisin reserviläistutkimus vuodelta 2015 nosti esille huolen reserviläisten fyysisestä kunnosta. Lähes puolet reserviläistä ei saavuttanut kestävyyskuntonsa puolesta sotilastehtäviensä edellyttämää minimivaatimusta. Lisäksi vain 14 prosenttia reserviläistä saavutti liikkuvalle sodan käynnille asetetun minimivaatimuksen. Reserviläisistä joka kolmas oli kehonpainoltaan ylipainoinen ja joka kymmenes lihava. Neljäsosa reserviläistä harrasti terveytensä kannalta riittävästi liikuntaa (ripeää kestävyysliikuntaa vähintään 150 min/vko tai rasittavaa 75 min/vko sekä vähintään 2 krt/vko lihasvoimaharjoittelua), mutta reilu viidennes ei liikkunut lainkaan. Lihaskuntoharjoittelua harrasti riittävästi joka kolmas reserviläisistä. Tutkimus osoitti, että pääosalla reserviläisistä oli hyvä liikuntamotivaatio. Valtaosa heistä koki psyykkiset voimavaransa riittäviksi. Yleisesti ottaen reserviläisten depressio- ja stressioireiden taso oli alhainen, mutta psyykkistä oireilua esiintyi noin joka kymmenennellä.

Säännöllinen fyysinen harjoittelu ja liikunta ovat reserviläisen taisteluvalmiuksien ylläpidossa välttämätöntä.  Reserviläisen tulisi harrastaa liikuntaa lähes päivittäin ja siitä lihaskuntoharjoittelua tulisi olla vähintään kaksi kertaa viikossa. Liikunnan tulisi olla monipuolista koostuen useista eri liikuntamuodoista. Isoja lihasryhmiä kuormittava liikunta, kuten juoksu, maastohiihto, sauvakävely, vaellukset sekä pyöräily ovat tehokkaita kestävyysliikuntamuotoja. Maila- ja pallopelit ovat hyviä liikuntamuotoja nopeuden, nopeuskestävyyden sekä ketteryyden kehittämisessä. Monipuolisella voimaharjoittelulla kehitetään ja ylläpidetään lihasten voimaominaisuuksia, ehkäistään lihasten surkastumista sekä tuki- ja liikuntaelinvammoja.

Reserviläisjärjestöjen rooli on tärkeä reserviläisten fyysisen toimintakyvyn ja liikunta-aktiivisuuden kehittämisessä. Jokaisen vapaaehtoisen kertausharjoituksen ja maanpuolustuskoulutustapahtuman tulisi sisältää fyysistä toimintakykyä kehittävää tai vähintään ylläpitävää liikuntaa. Liikunnan tulisi olla sellaista, mikä kehittää samalla reserviläisten sotilaallisia valmiuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi esteradat, kunto- ja taukojumpat, suunnistus tai marssit. Liikuntaosuuksien ei tarvitse olla pitkäkestoisia, vaan ne voivat olla lyhyitä 15–20 minuutin kestoisia ns. mikroharjoituksia sotilasvarustuksessa muun koulutuksen ohessa. Niitä on menestyksellisesti käytetty muun muassa Tanskan asevoimissa. Kuntotestit, perinteiset marssit ja jotokset ovat tärkeitä liikuntatapahtumia, mutta yleensä niihin osallistuu vain liikunnallisesti aktiiviset reserviläiset. Siksi olisi tärkeää luoda uusia kiinnostavia liikuntamuotoja, jotka saavat myös vähemmän liikuntaa harrastavat innostumaan liikkumisesta sekä oman hyvinvointinsa kehittämisestä. Kuten hyvin tiedetään, on liikunta yksi parhaita lääkkeistä melkein vaivaan kuin vaivaan.

Lopuksi totean, että kaikki uudet innovatiiviset tavat, jotka edistävät reserviläisten liikunta-aktiivisuutta ja fyysistä toimintakykyä, ovat tervetulleita. Tarvitsemme lisäksi vapaaehtoisia liikunta-alan ammattilaisia, jotka kannustavat reserviläisiä liikkumaan sekä rakentavat uusia mielenkiintoisia liikuntatapahtumia. Jokainen hetki liikunnan parissa edistää samalla reserviläisten poikkeusolojen suorituskykyä, mutta myös heidän elämän laatuaan ja hyvinvointia. Yleisesti liikunnan pitää olla mielekästä, motivoivaa ja sellaista, jota oikeasti haluaa tehdä. Siksi tarjolla pitää olla useita erilaisia liikuntamahdollisuuksia, joista jokainen voi valita mieleisensä tavan liikkua. Lainaten edes menneen tasavallan presidenttimme Urho Kekkosen sanontaan, että ”kaikki syyt, jotka estävät liikkumisen, ovat tekosyitä”!

Hyvää ja liikunnallista kevään odotusta!

Rayson M, Holliman D, Belyavin A. Development of physical selection procedures for the British Army. Phase 2: relationship between physical performance tests and criterion tasks. Ergonomics. 2000; 43(1):73–105.

Ross R, Blair B, Ross A, Church T, Després JB, Franklin B, Haskell W, Kaminsky L, Levine B, Lavie C, Myers J, Niebauer J, Sallis R, Sawada S, Sui X, Wisløff U. Importance of Assessing Cardiorespiratory Fitness in Clinical Practice: A Case for Fitness as a Clinical Vital Sign. Circulation 2016; 134: DOI: 10.1161/CIR.0000000000000461. Print ISSN: 0009-7322.

Vaara J & Kyröläinen H (toim.). Reserviläisten toimintakyky vuonna 2015. Pääesikunta, koulutusosasto. ISBN: 978–951-25-2779-3 (nid.). ISBN: 978-951-25-2780-9 (pdf). Juvenes Print, Tampere 2016.

Tuulahduksia viestinnästä

Vuosi sitten Reserviläisurheiluliitto siirtyi uuteen verkkopalveluun. Samalla kun vanhat nettisivut jäivät historiaan, liitto alkoi noudattaa uutta viestintästrategiaa, jonka keskeisenä ideana on palvelu, osallistuminen ja ulospäin suuntautuminen. RESUL haluaa jatkossa näkyä ja kuulua.

Viestinnän haaste on huomioitu myös RESULin hallituksessa. Se on tunnistettu, kirjattu ylös ja sen eteen on alettu tekemään entistä enemmän työtä. Ilman tehokasta ja oikein kohdennettua viestintää organisaatiot käyvät tyhjäkäyntiä ja muuttuvat etäisiksi rakennelmiksi jäsenilleen – niihin on vaikea samaistua. Organisaation ydinviesti rakentuu sen tarinan ympärille, joka halutaan kertoa. Ilman mieleenpainuvaa tarinaa viestintä menettää voimaansa. Samoin organisaatio. RESUL haluaa liikkua ja liikuttaa. Siinä on meidän tarina.

Kuluneen syksyn aikana RESUL on osallistunut viestintäalan eri tapahtumiin ja hakenut oppia omaan viestintäänsä. Postin järjestämä Tieto, tulos ja tulevaisuus- seminaari Helsingissä keräsi yhteen alan huippupuhujia Suomesta ja Ruotsista. Oli sitten kyse kansainvälisestä yrityksestä tai paikallisesta yhteisöstä, viestinnän suuret linjat ja painopisteet ovat samanlaiset:

  • tunne asiakkaasi
  • tee kiinnostavaa sisältöä
  • luo tunneside
  • yllätä ja osallistu
  • mikä on organisaatiosi tarina?

Aiomme jatkossakin osallistua ja näkyä eri mediakanavissa. Ilman näkyvyyttä ja osallistumista ei voi tavoittaa ihmisiä ja ilman ihmisiä ei olisi toimintaa. Jatkossa RESUL haluaa olla proaktiivinen viestinnässään ja tuoda esille enemmän omaa tekemistään ja erikoisosaamistaan. Painopiste on edelleen RESULin kilpailuissa. Niitä halutaan mainostaa ja tulokset julkaistaan edelleen verkkopalvelussa. Mutta haluamme myös tuoda esille muiden urheilulajien tapahtumia ja kilpailuja. Urheilu ja liikkuminen ovat meidän kaikkien yhteinen asia, se ei ole kenenkään yksinoikeus. Tällä tavoin toivomme saavamme uusia jäseniä liittymään reserviläistoimintaan.

Haluamme myös jatkossa nostaa esille piirien omia kilpailuja.

RESULin toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Ilman tekeviä käsiä ja jalkoja yhtäkään kisaa tai tapahtumaa ei saada järjestetyksi. Vuosi sitten aloimme esitellä ihmisiä, jotka ovat jollain tapaa mukana reserviläistoiminnassa. Esittelyjä tullaan jatkamaan monipuolisesti. Myös videoesittelyt ovat mahdollisia.

Organisaatiot sokaistuvat usein omalle tekemiselleen, eivätkä tunnista kipukohtia, siksi ne eivät kykene aidosti uusiutumaan. RESUL pyrkii jatkuvasti kehittämään omaa viestintäänsä entistä monikanavaisemmaksi. Se on elinehto, mikäli haluamme tavoittaa uusia käyttäjäryhmiä. Tämä tarkoittaa aktiivista läsnäoloa sosiaalisessa mediassa. Jatkossa panostamme entistä enemmän luovuutta ja voimavaroja facebookiin ja instagramiin. Tästä hyvänä esimerkkinä meneillään oleva #kenttäkelpo valokuvakilpailu.

Parhaimmillaan viestintä on hauskaa puuhaa. On kiva saada keksiä erilaisia tempauksia ja kokeilla omia ammatillisia rajoja. Kaiken ei tarvitse olla yksitoikkoista ja totista informaation jakamista. Joten pysykää kanavalla, sillä tämän talven aikana alkaa uusi mielenkiintoinen kokeilu, joka varmasti näkyy ja kuuluu.

Loppuun kaino pyyntö. Mikäli näette RESUL postauksen somessa, niin tykätkää, jakakaa ja kommentoikaa. Näin saadaan aikaiseksi sitä kuuluisaa pöhinää.

Jan Zographos
Viestintävastaava

Yhteisvoimin ja iloisella mielellä strategiaa toteuttamaan!

Reserviläisurheiluliiton jäsenjärjestöt ovat hyväksyneet liiton strategian 2016 -2020.

Liiton hallitus kirjasi viimeisessä kokouksessaan 01.09.2016 niitä asioita, joita olemme toteuttamassa strategian suuntaisesti. Liiton strategia on luettavissa alla olevasta linkistä:

RESUL strategia 2016-2020

 

Yksi strateginen kivijalka on liiton lajit

Reserviläisurheiluliitto on kysynyt jäsenliittojensa jäseniltä mielipiteitä liiton lajeista ja olemme saaneet lähes 5000 vastausta, jotka ovat johtaneet siihen, että liitto on jakanut lajit kolmeen kategoriaan ja jokaista tullaan syksyn aikana ”myllyttämään” seuraavissa työpajoissa:

  • yhdistelmälajit
  • rata-ammuntalajit sekä sovellettu reserviläisammunta (SRA)
  • uudet lajit sekä jotokset

Näissä työpajoissa alasin huutaa, kun moukaroimme lajeja uuteen uskoon ja kehitämme aivan uusia lajeja. Olemme toki jo kokeilleet maastopyöräjotosta Suonenjoella 27.-28.08.2016 ja se tuntuisi istuvan erittäin hyvin jotosvalikoimaamme.

Kokeilujen ja uuden oppimisen kautta uskoisin palvelutarjontamme muuttuvan vuoteen 2018 mennessä.

”Lupakirja”

Reserviläisurheiluliiton lajit, esim. ammunta tarvitsevat ammattitaitoisia toimihenkilöitä, jotta toiminnan laatu, turvallisuus ja asiakaspalvelu paranevat sekä kilpailujen läpivienti ammattimaistuu ja mahdollisesti nopeutuu.

Tähän tarpeeseen Reserviläisurheiluliitto kehittää koulutusjärjestelmän, jossa tietyin välein varmistetaan henkilöstön osaaminen ja he saavat lunastaa tähän toimintaan oikeuttavan tunnisteen. Toki mahdollisuus vaativimpiin toimitsijatehtäviin on myös olemassa.

 

Perusyhdistysten liikuntaohjeistus

Liikuntatoiminnan ohjeistuskella on tarkoitus edistää perusyhdistysten kilpailutoiminnan ja erityisesti kuntoliikunnan suunnittelua ja toteutusta, organisoida tämä toiminta järkevästi muiden toimijoiden kanssa sekä ohjeistaa RESUL:n eri lajeihin tutustumiseen sekä kilpailujen järjestämiseen.

Lisäksi on tarkoituksena koota 15-20 perusyhdistystä, joilla on kokemusta, mielenkiintoa ja halua kehittää reserviläisten liikuntatoimintaa.

Tämän tiimin kanssa ideoidaan uusia mahdollisuuksia jäsenten liikuttamiseen, kokeillaan uusia liikuntamuotoja ja tuotetaan muille hyviä käytäntöjä, joihin pääsee tutustumaan liiton verkkopalvelussa

Kaikki edellä mainittu tehdään hyvässä yhteistyössä jäsenyhdistysten kanssa tavoitteena liikkuvampi ja suorituskykyisempi reservi sekä hyväkuntoinen kansalainen, joka jaksaa työelämässä ja harrasteidensa parissa.

 

Piiritapaamiset

Reserviläisurheiluliitto järjestää piiritapaamisia säännöllisin väliajoin. Tavoitteena on tulla tutuksi kentän toimijoiden kanssa ja saada suoraa palautetta liiton toiminnasta.

Lisäksi Reserviläisurheiluliitto esittelee näissä tapaamisissa omaa toimintaansa. Ensimmäinen piiritapaaminen järjestetään 22.09. Katajanokan Kasinolla Helsingissä ja silloin vieraanamme ovat Helsingin ja Uudenmaan reserviupseeri- ja reserviläispiirit.

Piiritapaamiset pyritään järjestämään 2-4 erillisen piirin yhteistapaamisena ja näitä tapaamisia on vuositasolla 2-3.

 

Yritysyhteistyö

Reserviläisurheiluliitto tarvitsee resursseja palvellakseen yhä paremmin jäsenjärjestöjensä jäseniä.  Tämän johdosta olemme kehittämässä yhdessä Creamentors Oy:n kanssa konseptia, jonka avulla voimme tarjota potentiaalisille yritysyhteistyökumppaneille vastikkeellisia palveluja. Tätä prosessia johtaa televisiostakin tuttu asiakkuusjohtaja Jukka Mildh.

 

Reserviläisurheiluliitto toivottaa kaikille verkkopalvelun asiakkaille liikunnallista ja iloista syksyä, ottakaa yhteyttä, palvelemme mielellämme!

 

Risto Tarkiainen

Toiminnanjohtaja

Maanpuolustusjuhlan jälkitunnelmissa

Viime viikonloppuna järjestettiin Lappeenrannassa vapaaehtoisen maanpuolustuksen superviikonloppu. Jalustintuntumalla-tapahtuma keräsi yhteen viiden liiton kokousväen yhden katon alle (RES, RUL, MPKL, RESUL ja MNL). Viikonlopun eri tilaisuuksiin osallistui satoja ihmisiä.

Viikonlopun aikana saatiin paljon töitä tehtyä. Eri liittojen syys- ja liittokokoukset henkilövaaleineen, sekä pienemmät kokoukset tuottivat paljon tulosta. Useiden organisaatioiden hallituksen kokoonpanoissa tehtiin muutoksia ja Reserviläisliitto valitsi uudeksi puheenjohtajakseen Ilpo Pohjola. Onnittelut kaikille tehtäviin valituille!

Töiden lomassa vietettiin toki myös yhteistä vapaa-aikaa, erityisesti lauantai-illan ohjelman parissa. Suuren tapahtuman etuna on mahdollisuus päästä tapaamaan maanpuolustusveljiä ja -siskoja ympäri maan. Illallisen yhteydessä käytiin erinomaisia keskusteluja, ja noiden keskustelujen myötä kylvetyt yhteistyön ja kehityksen siemenet tulevat kasvamaan hedelmää vielä pitkään.

Kaiken tämän yhdessäolon mahdollisti paikallisten vapaaehtoisten valtava työpanos, jossa järjestelyt oli saatettu erinomaiselle tasolle. Kokoukset järjestettiin tehokkaasti, siirtymiset tilaisuudesta toiseen olivat vaivattomia, ja viestintä ja ohjeistus olivat esimerkillisiä. Kiitos vielä Reserviläisurheiluliitonkin puolesta järjestelytoimikunnalle yhteistyötahoineen – olette tehneet arvokasta työtä!

Myös Reserviläisurheiluliitto piti viikonloppuna syyskokouksensa, ja sen yhteydessä minut valittiin jatkamaan puheenjohtajana. Kiitän nöyrästi luottamuksestanne, ja lupaan jatkaa sitä työtä jota olemme yhdessä jo useita vuosia tehneet. Työ jatkuu vahvana, ja viime vuonna linjaamaamme strategian toteuttamisen mahdollisuudet paranevat kuukausi kuukaudelta, kun useat eri toimikunnat, ja erityisesti niiden parissa työskentelevät ihmiset, puurtavat yhteisen visiomme eteen.

Tälle visiolle saimme viikonloppuna arvovaltaista tukea, kun Puolustusvoimien komentaja, kenraali Jarmo Lindberg toi maanpuolustusjuhlan juhlapuheessa näkyvästi esille Reserviläisurheiluliiton roolin kenttäkelpoisuusohjelman kehittäjänä. Yhteistyömme Puolustusvoimien ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen, sekä jäsenliittojemme välillä tulee ohjelman myötä tiivistymään entisestään. Ohjelman sisällöstä tulemme kertomaan lähiaikoina enemmän, mutta kyseessä on merkittävä hanke, sekä meille että yhteistyötahoillemme.

Tähän kaikkeen sisältyy meille kaikille myös henkilökohtainen viesti: on aika jokaisen arvioida omaa kenttäkelpoisuuttaan ja ottaa askelia oman hyvinvointinsa parantamiseksi. Se on paitsi velvollisuutemme reserviläisinä, myös kansalaisina, sekä perheidemme ja työyhteisöjemme jäseninä. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla epämiellyttävä askare – liikunta ja urheilu tuovat iloa elämään, erityisesti silloin kun niitä saa harrastaa hyvässä porukassa!

Puheenjohtaja
Tor-Erik Lindqvist

Uuden aselain vaatima harrastusaktiivisuuden osoittaminen

Viisi vuotta sitten tuli voimaan aselain muutos joka asetti luvan haltijoille vaatimuksen harrastuksen jatkuvuuden määrävälein tapahtuvasta todistamisesta. Vaatimus on asekohtainen eikä vaikuta niihin lupiin jotka on haettu ennen 13.6.2011.

Lakimuutoksen jälkeen ensimmäinen lupa lyhyeen aseeseen on annettu aina määräaikaisena enintään viideksi vuodeksi. Ennen kuin määräaikainen lupa päättyy, on luvan haltijan osoitettava harrastuksen vakiintuneisuus ja haettava uutta lupaa aseeseensa. Uusittu lupa myönnetään toistaiseksi voimassaolevana, mutta siihenkin liittyy lupaehtona vaatimus toimittaa viiden vuoden välein todistus harrastuksen jatkumisesta.

Määräaikaisen luvan uusiminen ajoissa on erityisen tärkeää, koska määräaikainen lupa on voimassa täsmälleen lupaan merkittyyn viimeiseen päivään asti. Sen jälkeen lupa raukeaa ja seurauksena voi olla luvaton ase.

Toistaiseksi voimassa oleva lupa säilyy voimassa vaikka todistusta harrastuksen jatkuvuudesta ei olisikaan toimitettu määräajassa. Uhkana on kuitenkin, että poliisi voi käynnistää luvan peruutusmenettelyn ja ottaa haltuunsa sen aseen jota ei ole käytetty lupaehtojen mukaisesti riittävän aktiivisesti. Siksi on tärkeää huolehtia jatkuvuustodistuksen toimittamisesta hyvissä ajoin ennen kuin viisi vuotta toistaiseksikin voimassa olevan luvan myöntämisestä on kulunut. Toisin kuin poliisi aiemmin ilmoitti, ei todistuksen tarpeesta tule erillistä muistutuskirjettä. Luvanhaltijan on omatoimisesti muistettava hankkia ampuma-asekoluttajalta todistus harrastuksen jatkuvuudesta. Siihen riittää neljännevuosittain tapahtuneet harrastuskerrat todistuksen kirjoittamista edeltävänä vuonna.

Jos sinulla on 13.6.2011 jälkeen myönnetty lyhyen aseen lupa, niin muistathan hankkia tarvittavan harrastustodistuksen tai harrastuksen jatkuvuustodistuksen ajoissa yhdistyksesi tai piirisi ampuma-asekouluttajalta. Lisätietoja asiasta löytyy myös poliisin tiedotteesta.

 

Antti Kokkola

Jäsenistön mielipitein kohti kehitystä

Reserviläisurheiluliitto teetti jäsenkyselyn kerätäkseen tietoa siitä, mitä liiton palveluita jäsenistö yhtäältä pitää tärkeänä ja toisaalta haluaa kehitettävän. Tarkoituksena oli luoda lähtökohdat ja tunnistaa sellaisia keinoja, joiden avulla liiton palvelutarjontaa voidaan kehittää jäsenistön mielipiteiden mukaisesti. Sähköiseen jäsenkyselyyn vastasi yli 5000 jäsenyhdistyksiemme jäsentä laaja-alaisesti ympäri Suomen sekä ilahduttavasti myös kaikista eri ikäluokista.

Toiminta nykymuodossaan koettiin tärkeäksi ja erityisesti vastanneet olivat kiinnostuneita fyysiseen toimintakykyyn liittyvistä palveluista, ampumatoiminnasta, syysjotoksista sekä yleisesti erilaisista kilpailuista. Toisaalta harrastustoimintamahdollisuus nähtiin osittain myös kilpailutoimintaa kiinnostavampana vaihtoehtona etenkin alle 40-vuotiaiden keskuudessa. Uusiksi lajeiksi ehdotettiin muun muassa kamppailulajeja, seikkailukilpailuja, maastopyöräilyä sekä lentopalloa. Tapahtumien järjestämisessä pitää keskittyä määrän sijasta laatuun sekä rohkeasti kokeilla myös uusien lajien kiinnostavuutta.

Jäsenkysely on osa strategiatyötä, jonka yhtenä tavoitteena on liiton lajivalikoiman kriittinen tarkastelu sekä tarvittavilta osin toiminnan uudistaminen vastaamaan paremmin jäsenistön tarpeita. Liiton viestintää on systemaattisesti kehitetty siten, että liiton tarjoamista palveluista viesti kulkisi paremmin jäsenistölle ja toisin päin eli jäsenistöltä liiton toimijoille. Kyselyn vastauksien perusteella liiton tulee jatkossa entistä pontevammin hyödyntää useita eri viestintäkanavia yhdessä sekä kohdentaa viestit oikealle kohderyhmille. Erilaisiksi kohderyhmiksi tunnistettiin muun muassa kilpailuhenkiset hyvässä fyysisessä kunnossa olevat aktiiviharrastajat, työ- ja perhekeskeiset maanpuolustusmieliset terveysliikkujat, seikkailu- ja kilpailuhenkiset tiimipelaajat sekä yli 60-vuotiaat kuntoilijat.

Tiivistelmän jäsenkyselyn loppuraportista löydät tästä linkistä.

Myös Reserviläinen lehdessä käsitellään samaa aihetta. Käy lukemassa.

Jussi Kangaspunta
Hallituksen jäsen
Reserviläisurheiluliitto

Jos ei muuta niin jotos!

Reserviläistoiminta kilpailee ihmisten ajasta siinä missä muukin harrastustoiminta. Monilla reserviläistoiminta ei välttämättä ole harrastuslistan kärjessä. Ei edes niillä, jotka maksavat reserviläisyhdistyksen jäsenmaksun ja täten osoittavat ainakin jonkin asteista kiinnostusta vapaaehtoista maanpuolustusta kohtaan. Ymmärrettävästi myös työ- ja perhe-elämä rajoittavat osallistumista. Jos kuitenkin saisin valita yhden asian, johon passittaisin jokaisen reserviläisen – itseni mukaan lukien – kerran vuodessa, valitsisin jotoksen.

Jotos on mitä parhainta reserviläistoimintaa. Olen ollut tätä mieltä jo siitä lähtien, kun aktivoiduin itse reserviläistoimintaan vuosituhannen vaihteessa. Jotoksella reserviläistoiminnan parhaat palat yhdistyvät yhdeksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Kaiken lähtökohtana on liikunta, jota väistämättä syntyy osallistujien suunnistaessa rastilta rastille. Lähes poikkeuksetta jotoksella pääsee myös testaamaan ampumataitoaan. Lisäksi, useimmiten jokin rastitehtävistä testaa varusmieskoulutuksessa opittuja sotilastaitoja, aselajista riippumatta. Tähän kun vielä liitetään johtamiseen, suunnistus- ja kartanlukutaitoihin, erätaitoihin, kansalaistaitoihin sekä luonnossa liikkumiseen liittyvät elementit, on reserviläisen kenttäkelpoisuuspaketti valmis.

Ensimmäinen jotokseni oli Sandels-jotos, tuo perinteikäs ja leppoisa, Ylä-Savon alueella järjestettävä joka keväinen tapahtuma. Kokemus oli sen verran mukava, että heti syksyllä suuntasin partiokaverieni kera Reserviläisurheiluliiton syysjotokselle. Siihen aikaan jotoksilla riitti tunnelmaa ja väkeä: muistini mukaan sijoituksemme oli 72. yli sadan partion joukossa. Seuraavana vuonna sijoitus parani ilahduttavasti 50 paremmalle puolelle. Kokemuksen karttuessa kilpailuvietti voimistui ja mitalisijoituksiakin alkoi kertyä. Parin voiton jälkeen sijoitukset alkoivat menettää merkitystään. Nykypäivän kiireiden keskellä pelkkä osallistuminen on saavutus. Ympyrä on sulkeutunut.

Olen usein muistellut jotoskokemuksiani ja miettinyt, mikä saisi itseni ja ehkä monen kaltaiseni entistä useammin jotokselle. Muistan, että 2000-luvulla jotosten luonne muuttui voimakkaasti sotilaalliseen suuntaan, mistä olin itse tyytyväinen. Syysjotoksilla otettiin käyttöön kahden sarjan systeemi, kilpa- ja kuntosarja, mikä myös miellytti meitä kilpailuhenkisiä. Samalla osallistujamäärät alkoivat kuitenkin kääntyä laskuun. On vaikea arvioida, onko edellä mainituilla muutoksilla ollut vaikutusta osallistujamääriin. Asia on varmastikin monen tekijän summa, mutta ehkä konseptia tulisi korjata parin piirun verran entiseen: enemmän tunnetta ja yhteisöllisyyttä, vähemmän räiskettä ja äksöniä.

Ampumataidon ja kenttäkelpoisuuden ylläpitämistä sekä kehittämistä toistetaan kestotulella keskeisten reserviläisjärjestöjen papereissa. Esimerkiksi Reserviupseeriliiton 2016 toimintasuunnitelmassa se mainitaan ensimmäisenä painopistealueena. Samaisessa suunnitelmassa yksittäiselle jäsenelle asetetut tavoitteet on käännetty suoranaisten käskyjen muotoon: Liiku! Ammu! Kouluttaudu! Jotokselle osallistumalla reserviläinen toteuttaa nämä käskyt kertalinttuulla ja aikaa jää vielä paljon muuhunkin. Seuraava tilaisuus tähän koittaa maaliskuun alussa järjestettävällä talvijotoksella. Omalta osaltani osallistumistani häiritsee samalla viikolla järjestettävä Oltermanni-viesti. Toivottavasti Paloaukean reunalla kuitenkin nähdään runsain mitoin muita tuttuja ja tuntemattomia reserviläisiä.

 

Simo Jääskeläinen
Puheenjohtaja
Pohjois-Savon Reserviupseeripiiri

Asedirektiivistä ja muuta ajankohtaista

Pikkuleijonien menestyksen siivittämänä päässäni heräsi muutamia ajatuksia, joilla analogian keinoin pohdiskelen EU:n suunnitteleman asedirektiivimuutoksen murskaavaa vaikutusta reserviläistoimintaan. Siis, mikäli se toteutuisi esitetyssä muodossa ja puoliautomaattiaseet kiellettäisiin.

Jääkiekkotermein tämä tarkoittaisi, että maamme reserviläisiltä vietäisiin mahdollisuus harjoitella oikeilla pelivälineillä. Jos nuorten maajoukkue ei olisi saanut harjoitella mailojen kanssa, on ihan sama miten hyvä fysiikka pelaajilla on ja muu valmentautuminen on ollut: tuloksena voi olla vain ja ainoastaan katastrofi.

Ja siihen vasta-argumenttiin, että Puolustusvoimat hoitaa reserviläisten valmentautumisen vastakysymys: Kuinka paljon itse muistat ja osaat oikeasti jotakin, jota MAHDOLLISESTI olet päässyt tekemään ehkä kerran viimeisen kymmenen vuoden aikana? Kertausharjoituskierto ei koske edes kaikkia taisteleviin joukkoihin kuuluvia ja jos lottovoiton omaisesti pääsee kertaamaan, sillä paikataan ainoastaan pahimmat aukot; ei kehitetä, eikä edes ylläpidetä suorituskykyä riittävällä tasolla. Ammunnassa vaaditaan – kuten jääkiekossakin – omaehtoista ja jatkuvaa harjoittelua oikeiden tulosten saavuttamiseksi.

Onneksi päättäjämme ovat tällä hallituskaudella viisaampia ja päättäväisempiä kuin esim. silloin, kun maamme liitettiin lilliputtivaltioiden joukkoon allekirjoittamalla maamiinat kieltävä Ottawan sopimus. Jääkiekkotermein siinä päätettiin antaa mahdolliselle vastustajalle sen verran tasoitusta, että luovuimme suojuksista. Eikä ilman niitä todellakaan ole mahdollista pelata hyvää jääkiekkoa.

Tällä kertaa on onneksi herätty todellisuuteen: sekä hallitus että eduskunta ovat päättäväisesti ja sitoutuneesti maanpuolustajien puolella ja on kerrottu selkeästi, että maamme hakee poikkeusta direktiivistä ja mikäli se siitä huolimatta tulee voimaan esitetyssä muodossa, sitä ei, Puolustusministerimme sanoja lainatakseni, Suomessa pantaisi täytäntöön.

Onneksi näin, sillä muuten – jos reserviläiskivääreitä ruvettaisiin oikeasti keräämään pois – murrettaisiin reserviläisiin käytännössä lähes täysin perustuvan (taistelevista joukoista yli 95 % on reserviläisiä) joukkueen itseluottamus, henki ja selkäranka. Mikä olisi ollut juniorijääkiekkoilijoidemme menestys, jos heiltä olisi viety voitontahto? Mekään emme saa, siitä huolimatta että Suomi on EU:n kuuliaisin mallioppilas, antaa murtaa maanpuolustushenkeämme mistään hinnasta, emmekä antaa muitten kajota oikeuteemme puolustaa omaa maatamme. Ja juuri siksi liitossamme työ jatkuu voimakkaana sen eteen, että näin ei kävisi. Seuraavan vaiheen vaikuttamisen paikka on Bryssel.

 

Menestyksekästä reserviläisurheilu- ja ammuntavuotta kaikille toivottaen,

Tor-Erik Lindqvist

Puheenjohtaja

Reserviläisurheiluliitto