Dosentti Matti Santtila, Maanpuolustuskorkeakoulu
Suomen maanpuolustus nojaa kahteen peruspilariin, jotka ovat koko maan puolustaminen ja yleinen asevelvollisuus. Yleisestä asevelvollisuudesta johtuen pääosa poikkeusolojen joukoista koostuu reserviläistä. Palkatun sotilashenkilöstön osuus on vain muutaman prosentin. Tämä edellyttää sitä, että reserviläisten sotilaallisen osaamisen ja toimintakyvyn tulee olla korkealla tasolla ajasta riippumatta. Kertausharjoitusten merkitys on suuri joukkojen ja sen henkilöstön osaamisen kehittämisessä. Toimintakyvyn kehittämiseen ei kertausharjoitusten lyhyt kesto riitä. Siksi olisi tärkeää, että reserviläiset olisivat motivoituneita ja oma-aloitteisia fyysisen toimintakykynsä kehittämisessä ja ylläpidossa.
Nykyaikainen sodankäynti on siirtynyt metsätaisteluista yhä useammin asutuskeskuksiin. Taistelut ovat lyhyitä ja intensiivisiä sisältäen runsaasti esteiden ylittämistä, juoksupyrähdyksiä sekä kiipeämistä painavien taakkojen kanssa rakennetulla alueella. Tästä johtuen sotilaiden kestävyysominaisuuksien merkitys on hieman vähentynyt, mutta hyvien voimatuotto-ominaisuuksien merkitys on aiempaa korostuneempi. Tutkimuksissa on havaittu, että vahvat ja isokokoiset sotilaat selviytyvät paremmin sotilastyötehtävistä, joissa joudutaan kantamaan tai nostamaan toistuvasti painavia taakkoja. Sotilastyö on edelleen vaativaa ja siksi reserviläisiltä vaaditaan riittäviä fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia.
Viimeisin reserviläistutkimus vuodelta 2015 nosti esille huolen reserviläisten fyysisestä kunnosta. Lähes puolet reserviläistä ei saavuttanut kestävyyskuntonsa puolesta sotilastehtäviensä edellyttämää minimivaatimusta. Lisäksi vain 14 prosenttia reserviläistä saavutti liikkuvalle sodan käynnille asetetun minimivaatimuksen. Reserviläisistä joka kolmas oli kehonpainoltaan ylipainoinen ja joka kymmenes lihava. Neljäsosa reserviläistä harrasti terveytensä kannalta riittävästi liikuntaa (ripeää kestävyysliikuntaa vähintään 150 min/vko tai rasittavaa 75 min/vko sekä vähintään 2 krt/vko lihasvoimaharjoittelua), mutta reilu viidennes ei liikkunut lainkaan. Lihaskuntoharjoittelua harrasti riittävästi joka kolmas reserviläisistä. Tutkimus osoitti, että pääosalla reserviläisistä oli hyvä liikuntamotivaatio. Valtaosa heistä koki psyykkiset voimavaransa riittäviksi. Yleisesti ottaen reserviläisten depressio- ja stressioireiden taso oli alhainen, mutta psyykkistä oireilua esiintyi noin joka kymmenennellä.
Säännöllinen fyysinen harjoittelu ja liikunta ovat reserviläisen taisteluvalmiuksien ylläpidossa välttämätöntä. Reserviläisen tulisi harrastaa liikuntaa lähes päivittäin ja siitä lihaskuntoharjoittelua tulisi olla vähintään kaksi kertaa viikossa. Liikunnan tulisi olla monipuolista koostuen useista eri liikuntamuodoista. Isoja lihasryhmiä kuormittava liikunta, kuten juoksu, maastohiihto, sauvakävely, vaellukset sekä pyöräily ovat tehokkaita kestävyysliikuntamuotoja. Maila- ja pallopelit ovat hyviä liikuntamuotoja nopeuden, nopeuskestävyyden sekä ketteryyden kehittämisessä. Monipuolisella voimaharjoittelulla kehitetään ja ylläpidetään lihasten voimaominaisuuksia, ehkäistään lihasten surkastumista sekä tuki- ja liikuntaelinvammoja.
Reserviläisjärjestöjen rooli on tärkeä reserviläisten fyysisen toimintakyvyn ja liikunta-aktiivisuuden kehittämisessä. Jokaisen vapaaehtoisen kertausharjoituksen ja maanpuolustuskoulutustapahtuman tulisi sisältää fyysistä toimintakykyä kehittävää tai vähintään ylläpitävää liikuntaa. Liikunnan tulisi olla sellaista, mikä kehittää samalla reserviläisten sotilaallisia valmiuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi esteradat, kunto- ja taukojumpat, suunnistus tai marssit. Liikuntaosuuksien ei tarvitse olla pitkäkestoisia, vaan ne voivat olla lyhyitä 15–20 minuutin kestoisia ns. mikroharjoituksia sotilasvarustuksessa muun koulutuksen ohessa. Niitä on menestyksellisesti käytetty muun muassa Tanskan asevoimissa. Kuntotestit, perinteiset marssit ja jotokset ovat tärkeitä liikuntatapahtumia, mutta yleensä niihin osallistuu vain liikunnallisesti aktiiviset reserviläiset. Siksi olisi tärkeää luoda uusia kiinnostavia liikuntamuotoja, jotka saavat myös vähemmän liikuntaa harrastavat innostumaan liikkumisesta sekä oman hyvinvointinsa kehittämisestä. Kuten hyvin tiedetään, on liikunta yksi parhaita lääkkeistä melkein vaivaan kuin vaivaan.
Lopuksi totean, että kaikki uudet innovatiiviset tavat, jotka edistävät reserviläisten liikunta-aktiivisuutta ja fyysistä toimintakykyä, ovat tervetulleita. Tarvitsemme lisäksi vapaaehtoisia liikunta-alan ammattilaisia, jotka kannustavat reserviläisiä liikkumaan sekä rakentavat uusia mielenkiintoisia liikuntatapahtumia. Jokainen hetki liikunnan parissa edistää samalla reserviläisten poikkeusolojen suorituskykyä, mutta myös heidän elämän laatuaan ja hyvinvointia. Yleisesti liikunnan pitää olla mielekästä, motivoivaa ja sellaista, jota oikeasti haluaa tehdä. Siksi tarjolla pitää olla useita erilaisia liikuntamahdollisuuksia, joista jokainen voi valita mieleisensä tavan liikkua. Lainaten edes menneen tasavallan presidenttimme Urho Kekkosen sanontaan, että ”kaikki syyt, jotka estävät liikkumisen, ovat tekosyitä”!
Hyvää ja liikunnallista kevään odotusta!
Rayson M, Holliman D, Belyavin A. Development of physical selection procedures for the British Army. Phase 2: relationship between physical performance tests and criterion tasks. Ergonomics. 2000; 43(1):73–105.
Ross R, Blair B, Ross A, Church T, Després JB, Franklin B, Haskell W, Kaminsky L, Levine B, Lavie C, Myers J, Niebauer J, Sallis R, Sawada S, Sui X, Wisløff U. Importance of Assessing Cardiorespiratory Fitness in Clinical Practice: A Case for Fitness as a Clinical Vital Sign. Circulation 2016; 134: DOI: 10.1161/CIR.0000000000000461. Print ISSN: 0009-7322.
Vaara J & Kyröläinen H (toim.). Reserviläisten toimintakyky vuonna 2015. Pääesikunta, koulutusosasto. ISBN: 978–951-25-2779-3 (nid.). ISBN: 978-951-25-2780-9 (pdf). Juvenes Print, Tampere 2016.
