Puolustusvoimien vanhin urheilukilpailu (vuodesta 1933), Oltermannin viestihiihto, järjestetään tänä vuonna 29-31.3.2021 Lapissa. Ilmoittautumisaikaa on jatkettu 5.3.21 asti. Ilmoittautumiset Lapin aluetoimiston majuri Arto Liljalle sähköpostitse osoitteeseen [email protected]. Kilpailun järjestävät vuorollaan Maavoimien joukko-osastot vuosittain eri puolilla Suomea.
Oltermannin hiihdolla on pitkät perinteet. Viestiä sotilaspartiona välitettiin hiihtäen ensimmäisen kerran vuonna 1933. Kilpailu sai alkunsa, kun eräs sotilasjohtaja keksi, että tarvittaisiin kilpailu, jossa sotilaan perustaidot tulisivat käytännössä testattua eli hiihtäminen, suunnistaminen ja maastossa liikkuminen sekä maasto-olosuhteissa selviytyminen Suomen arktisissa olosuhteissa. Näitä taitoja suomalaiset tarvitsivat ja hyvin hyödynsivät toisessa maailman sodassa (1939-1945) venäläisiä vastaan muun muassa Raatteen tien motituksissa. Tuolloinhan venäläisten suurin painajainen oli hyvin ja huomaamattomasti lumisessa maastossa liikkuvat suomalaissotilaat, joita he myös kutsuivat ”valkoisiksi aaveiksi”. Sotavuosina kilpailua ei tietystikään järjestetty, mutta vuodesta 1951 lähtien sitä on järjestetty yhtäjaksoisesti. Ensin Itäisen maanpuolustusalueen joukko-osastojen kesken, ja vuodesta 2015 lähtien valtakunnallisesti. Oltermanni- nimitys on historiallinen, nykyään erilaisissa epävirallisissa yhteyksissä käytetty arvonimi. Alun perin oltermanni oli kylänvanhin. Asemansa tunnusmerkkinä Oltermannilla oli sauva tai kapula.
Tänä vuonna järjestelyvastuu on Lapin alueen joukko-osastoilla. Mukana on ollut noin 20 joukkuetta kahdessa eri sarjassa: reserviläiset omanaan ja joukko-osastojen ”ammattilaisporukat” omanaan. A-sarjassa kilpailevat Maavoimien varusmieskoulutusta antavat joukko-osastot ja Maanpuolustuskorkeakoulu sekä Merivoimat, joiden joukkueissa on mukana henkilökuntaa, opiskelijoita ja varusmiehiä. B-sarjassa kilpailevat maakunnista kootut reserviläisjoukkueet sekä nykysääntöjen mukaan myös kaikki Puolustusvoimien hallintoyksiköt. Toivottavaa olisi, että osallistujajoukkueita olisi jokaisesta maavoimien joukko-osastosta, mahdollisimman monesta Puolustusvoimien yksiköstä ja myös jokaisen aluetoimiston alueelta reserviläisjoukkue. Näin perinne jatkuisi ja hyvä sotilaskilpailutapahtuma nostaisi arvostustaan entisestään.
Oltermannin hiihto on lumipuvussa sotilassuksin toteutettava noin 90 kilometrin viestikilpailu, jossa viestikapulana käytetään rynnäkkökivääriä, jossa on mukana Oltermannille eli kilpailun johtajalle osoitettu viesti ja nykyisin GPS- laite kilpailun seurantaa varten. Kilpailussa hiihdetään matka kaksiosaisena takaa-ajona. Kuhunkin joukkueeseen kuuluu 15 henkilöä, joista kaksi on auton kuljettajia, yksi huoltaja sekä yksi varamies, jota saa käyttää vain Oltermannin antamalla luvalla sairaus- tai tapaturmatapauksessa.
Kilpailun kulku, kilpailualue karttoineen ja lähtöpaikka julkaistaan joukkueiden johtajille kilpailua edeltävänä iltana. Tämän jälkeen joukkueet aloittavat kilpailureitin ja hiihto-osuuksien suunnittelun kukin tahollaan. Kilpailun lähtö tapahtuu noin vuorokauden kuluttua karttaharjoitusten ja maastotiedustelun jälkeen. Kilpailun ensimmäinen vaihe kestää kelistä, olosuhteista ja porukan vauhdista riippuen 6-12h yön pimeimpinä tunteina otsalamppujen valossa. Joukkue käyttää yön aikana neljä – viisi hiihtoparia ja saapuu välimaaliin. Kilpailun toinen vaihe starttaa aamusta takaa-ajoperiaatteella päättyen joukkueen ankkurin eli joukkueen johtajan, Oltermannille lukemaan viestiin maalissa. Kilpailua saattaa seurata reaaliaikaisena GPS-paikannuksen kautta. Tämähän on jo tuttua tämän päivän hiihto- ja suunnistuskisoista.
Mitä kilpailu sitten vaatii kisaajilta ja joukkueelta? Ei tarvitse olla huippusuunnistaja, eikä hiihtäjä. Tosin kisan kärkeen on molemmista kovasti apua. Kisan kärjessä tasatyöntötekniikka ja siihen tarvittava voima tulee käytännön harjoittelun kautta. Eikä kisavälineiden kanssa tehdyistä harjoitteistakaan olisi haittaa. Ei tarvitse olla huippuunsa viritetty kalusto, mutta kun välineet ovat kohdallaan, niin tekeminenkin on mielekkäämpää ja tulos sen mukaista. Lähtökohtana totta kai on sopivan jäykkien suksien valinta hiihtäjän mukaan ja asianmukainen suksien voitelu. Pikkujippoja kisaan ovat numeroa isommat intin kesäkumisaappaat huopavuorineen teipattuna eristysteipillä varresta sopivan tiukoiksi paketeiksi ja intin maastokelpoisten sauvojen isojen sompien lämmittäminen ja kiinnittäminen nippusiteillä, niin että käsityöntö ohjautuu tehokkaasti eteenpäin. Joukkueen täytyy niin kuin missä tahansa kisassa toimia yhdessä yhteisen tavoitteen eteen. Tämä kisa kyllä hitsaa porukan yhteen ja sooloilulle ei ole varaa, sillä yksin ei tätä kisaa voiteta tai läpi viedä. Joukkue on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki – pitää hyvinkin paikkansa. Kaikilla joukkueen jäsenillä on oma tehtävänsä ja jokainen tekee siinä parhaansa kisan aikana. Maalissa katsotaan sitten lopputulos, mihin se riitti.
Jokaisen kisan jälkeen varmasti oppii jotain uutta ja huomaa, mitä voi petrata seuraavaksi kerraksi, mutta niinhän se on kaikessa kilpailuhenkisessä toiminnassa. Tosin enemmän kuin suotavaa olisi, että myös niin sanotut ”harrastelijaporukat” ottaisivat kisan ohjelmaansa ja asettaisivat tavoitteensa sen mukaan itsensä voittamisen ja läpi selviytymisen tasolle; huimasta joukkuehengestä ja kisafiiliksen kokemisesta puhumattakaan. Jokainen kisan läpikäynyt on jo jotain voittanut. Sekin on kunnioitettava saavutus.
kirjoittaja Maarit Timonen, Lapin reserviläispiiri
