1. Kerro kuka olet? Minkälainen on armeijataustasi?

Olen Minna Nenonen, 38-v. Varsinais-Suomesta. Astuin naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen Porin Prikaatiin 4.1.1999 ja kotiuduin kersanttina 31.12.1999. Olin myös sopimussotilaan tehtävissä Porin Prikaatissa syksystä 2001 – kevääseen 2002. Tällä hetkellä ylivääpeli sotilasarvoltani.

2. Olet RESULin hallituksen jäsen. Minkälaisessa tilassa näet liiton olevan tällä hetkellä?

Reserviläisurheiluliitto on tehnyt todella hyvää työtä kehityksessään luomalla uuden strategian ja jalkauttamalla sitä parhaillaan. Töitä tehdään koko ajan kiinnostavien uusien lajien löytämiseksi, kenttäkelpoisuuden arvioinnin uudistamiseksi, laadukkaiden tapahtumien ja kilpailujen järjestämiseksi jatkossa. Tässä muutamia hyviä esimerkkejä tehtävästä työstä. Aktiivinen puheenjohtajisto ja sen ympärillä olevat toimijat asioita reippaasti eteenpäin. Toivottavasti tällä kaikella on positiivinen vaikutus liikkumisen lisääntymiseen reserviläisten keskuudessa.

 

 

3. Maailma muuttuu nopeasti ja kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on kovaa. Minkälaiseen toimintaan RESUL aikoo panostaa tulevaisuudessa? Mitkä ovat tulevaisuuden suurimmat haasteet?

RESUL panostaa tietysti kaikkiin lajeihin, mitkä sen lippulaivan alla kulkee, mutta strategian mukaan etsitään uusia lajeja, panostetaan laadukkaiden tapahtumien järjestämiseen ja toimitsijoiden kouluttamiseen esim. ammunnassa. Haasteena on aina ja joka paikassa talouden hoitaminen ja rahoituksen järjestyminen tiukkoina aikoina sekä ihmisten motivointi kun vapaa-aika on muutenkin monella kortilla.

4. Minkälainen on oma liikunnallinen viikkorytmisi?

Olen seitsemän vuotta työskennellyt Alastaro Golfin Toiminnanjohtajana ja kiireisen työn ohessa ehdin pelaamaan golfia pari kertaa viikossa pelikauden aikana. Yhdestä kierroksesta meillä tulee kävelyä 10 kilometriä ja ulkona oloa 3-4 tuntia kerralla. Liikun jo päivittäin aika paljon työnkin vuoksi. Sen lisäksi kesällä uidaan omassa lammessa päivittäin ja niinä päivinä kun töistä on vapaata käymme puolisoni kanssa ampumassa savikiekkoa ja metsässä kävelemässä. Talvella poljen kuntopyörää kotona lähes päivittäin, koiran kanssa lenkkeilyä, metsästystä ja lihaksiston huoltoa. Liikunta on aina ollut vahvasti mukana elämässäni ja tulee olemaan.

 

5. Ehditkö osallistumaan RESULin järjestämiin kilpailuihin kauden aikana?

Ainakin Golf Mestaruuskilpailuihin, mutta vastuullani on järjestää myös ensi kesänä Cisorin eli Euroopan reservialiupseereiden järjestön sotilasmoniottelu kilpailu Vekaranjärvellä kesä-heinäkuun vaihteessa ja se on iso projekti ja kestää viikon, joten saattaa olla että ennen sitä en ehdi muihin tapahtumiin.

6. Asteikolla 1-10 kuinka hyvä ampuja olet?

9-

7. Jos saisit keksiä oman kilpailulajin RESULin kilpailukalenteriin, niin mikä se olisi ja miksi juuri se laji?

Sotilasmoniottelu, mutta vain viidellä lajilla. Olen huomannut, että monelle tässä lajissa haasteeksi tulee esterata ja esteuinti. Mitäpä jos lajeina olisikin ammunta, maastojuoksu, pyöräily, käsikranaatin pituus- ja tarkkuusheitto sekä uinti 200m. Nämä ovat perustaitoja ja peruskuntoa ylläpitäviä taitoja jokaisella reserviläisellä. Harjoittelu mahdollisuudet on jokaisella. Lajeja voi muuttaa innokkuuden ja halukkuuden mukaan. Ehkä voisi myös koittaa haastaa yhdistykset pelaamaan salibandyn mestaruuskilpailuja.

8. Mitä reserviläisyys merkitsee sinulle ja miten se näkyy arjessa?

Reserviläisyys merkitsee minulle sitä, että olen yksi muiden joukossa valmiina toimimaan mikäli ulkopuolinen uhka kohdistuu Suomeen ja olen valmis siinä tilanteessa puolustamaan Suomen itsenäisyyttä ja isänmaata. Reserviläisyys on minulle päivittäinen asia ja sen myötä ylläpidän opittuja taitoja varusmiespalveluksesta ja sopimussotilas ajasta. Se on myös isona osana yhteisöissä toimimista, verkostojen luomista, liikkumista ja ystävien löytämistä. Meitä on porukassa sellaisia kun olemme toimineet yhdessä maanpuolustuksen parissa jo 15-16 vuotta. Meillä on myös hyvä henki porukassa ja siksi harjoituksiin sekä tapahtumiin on mukava mennä ja niitä on kiva luoda. Parasta on myös se, että saadaan uusia mukaan joukkoon!

9. Mikä on mieleenpainuvin muisto, joka on jäänyt mieleesi reserviläistoiminnassa?

Niitä on monia, mutta parhaimpiin lukeutuu ehdottomasti talvijotoksen 2007 jotoksen johtajana toimiminen Oripäässä. Koko järjestely sai pienen kunnan mukaan siihen tapahtumaan, kaikki laittoivat kortensa kekoon onnistuneen jotoksen luomiselle. Mukana oli myös tukevana joukko osastona Porin Prikaati, MPK ja Reserviläispiirit Varsinais-Suomesta. Jotoksen suojelijana toimi maaherra Rauno Saari. Mediassa tapahtuma sai suuren suosion ja yrityksiä lähti mukaan tukemaan tapahtumaa jotos lehden merkeissä. Voi että noita aikoja! Jotosten tekemisessä hitsautuu monta yhdistystä yhteen, ihmiset, yritykset ja sidosryhmät jos niitä osataan hyödyntää. Meillä näistä on kantautunut paljon muuta hyvää tekemistä alueelle.

10. Mikä on mottosi?

Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa!

1. Kerro kuka olet? Minkälainen on armeijataustasi?

Jyri Vilamo 44v. Helsinki, Kapt res. Varusmiespalvelu KARTR 1/92, RUK 199, Tykistön viestintäupseeri. Nykyään sijoitettuna esikuntatehtäviin.

2. Miten olet mukana reserviläistoiminnassa? Mitä olet saanut siitä?

Reserviläistoimintaan tulin heti mukaan 1993 varusmiespalveluksen jälkeen. Kenttätykistökerhoon liityin RUK:n aikana. Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on tullut isän kautta ”perintönä”. Näiden 23 vuoden aikana olen ollut monessa mukana: kilpailuissa, koulutuksissa, ampumatoiminnassa, retkillä, esitelmissä ja seminaareissa, kuin myös sitten yhdistystoiminnassa. Tällä hetkellä olen Helsingin reserviupseeripiirin hallituksen jäsen ja edustan sitä Reserviupseeriliiton hallituksessa.

Reserviläistoiminnasta olen saanut paljon ystäviä, oppeja elämään niin työ kuin siviilipuolella, sekä erilaisia huikeita kokemuksia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, joita rahalla ei saa. Toivottavasti olen pystynyt vastavuoroisesti myös jotain antamaan kohtaamilleni ihmisille ja organisaatioille.

3. Miten näet reserviläistoiminnan tulevaisuuden? Mihin asioihin pitäisi puuttua?

Haasteet ovat samat kuin edellisillä sukupolvilla. Nuorten mukaan saaminen ja kullekin ikäpolvelle mielekkään toiminnan tarjoaminen. Kilpailu vapaa-ajasta tuntuu olevan aina vain kovempaa ja elämyksiä on kyettävä tarjoamaan. Reserviläistoiminnassa ei saisi kuitenkaan olla tärkeätä vain se mitä itse saat, vaan myös mitä pystyt muille antamaan. Nuorten lisäksi ei pidä unohtaa ruuhkavuosia ohittavia henkilöitä. Kun perhe ja työ eivät vie kaikkea aikaa ja olisi taas parempi mahdollisuus harrastaa, miten saamme houkuteltua nämä henkilöt toimintaan mukaan? Aika harvassa paikassa on tätä mietitty. HRUP:ssa vedän viidettä vuotta matalan kynnyksen salbandy vuoroa, jossa pelaajiemme ikähaarukka on n.25v-55v. Näin on saatu liikkumaan eri-ikäisiä yhdessä ja samalla on mahdollisuus aktivoida kavereita muuhunkin reserviläistoimintaan.

 

4. Sinulla on paljon kokemusta erilaisista sotilastaitokilpailusta. Kerrotko mistä?

Ensimmäinen kisani oli 1993 Kenttätykistökerhon ja Tykistökoulun yhteinen Hedberg kilpailu Niinisalossa. Kisalla on pitkät perinteet ja ensivuonna tapahtuma täyttää 50v! Kilpailu keskittyy tykistön (tj, t-as, viesti) tehtäviin. Mukana on myös suunnistusta ja ammuntaa. Vuonna 2001 tulivat ensimmäiset Virolaiset mukaan ja vuonna 2005 he aloittivat oman vastaavan (Perussuunta) kilpailun järjestämisen Tapassa. Olen itse toiminut Viron suuntaan alusta alkaen yhteyshenkilönä ja osallistunut jokaiseen kilpailuun.

Vuosituhannen alkupuolelta, n.10v ajan reserviläiset olivat mukana epäsuorantulen (KT & Krh) henkilökunnan kunto-ottelussa, jota käytiin 3hlö:n partioin. Tämä tapahtuma lakkasi sitten PV:n säästöihin. Kotimassa ja Ruotsissa on sitten järjestetty muita yksittäisiä kilpailuja 1990 ja 2000 luvulla.

Ylivoimaisesti haasteellisin ja mielenkiintoisin on Lombardian maakunnassa järjestettävä Italian Raid Commando. Vaatimustasoltaan se kuuluu jo edesmenneiden Grenadier ja Swiss raid commando tapahtumien sarjaan. Kilpailuun osallistuu vuosittain n.60kpl 4 hengen partiota niin reservistä, aktiivisotilaista kuin sotilasoppilaitoksista. Kansallisuuksia on edustettuna 10-15. Kilpailuun kuuluu monipuolisesti erilaisia rata- ja toiminnalisia ammuntoja, sekä vajaan vuorokauden mittainen, yötä vasten suoritettava n.40-45km pitkä suunnistus, jonka varrella on n.15kpl tehtävärasteja. Kilpailun sijainti ja tehtävät on sidottu annettuun kehystarinaan, joka vaihtuu joka vuosi. Tehtävät ovat todella monipuolisia ja yli aselajirajojen, aina sotillallisia, sekä osa vaati yhteistoimintaa ulkomaisten partioiden kanssa. Osallistuin eri aselajeista koostuvassa partiossamme tapahtumaan vuosina 2009-2014. Saavutimme yleiskilpailussa hopeaa ja pronssia, sekä reserviläissarjan voitimme kertaalleen ja neljästi olimme hopealla.

5. Pitäisikö Suomeen saada vastaavanlaisia kilpailuja?

Ehdottomasti, vuonna 2013 järjestetty Arctic Mil oli hyvä avaus tuohon suuntaan. Olin itse mukana yhteysupseerina ulkomaisille partioille. Kansainväliselle tasolle yltävän tapahtuman järjestämiseen reserviläisjärjestöt tarvitsevat kuitenkin tukea PV:lta. Valitettavasti valtion taloudellinen tila ei ole sitten ainakaan toistaiseksi mahdollistanut jatkoa ko. tapahtumalle. Talvikilpailussa näen ehdottomasti Suomelle mahdollisuuden erikoistua.

6.Onko sotilastaitokilpailut aina samanlaisia vai onko niissä eroavaisuuksia?

Riippuu tapahtumasta. Osassa konsepti on sama vuodesta toiseen. Itse pidän siitä, että järjestäjät näkevät vaivaa ja tuovat uusia tehtäviä tai muokkaavat vanhoja. Näin konkareillakin säilyy motivaatio ja mahdollisuus oppia uutta. Aika harva on esimerkiksi joutunut valmistelemaan helikopterin maahanlasku alustaa ja evakuointi toimenpiteitä tai toimintaa autosaattueessa kun sitä vastaan hyökätään.

7. Mikä on oma suosikkilajisi?

Varsinaista suosikki lajia ei ole mutta toiminnalliset tehtävät tuossa Italian kisassa ovat kyllä olleet hienoja. Partiokilpailussa korostuu kokoonpano. Pitää olla sopiva kombinaatio eri osaamista ja sovittaa se sitten tehokkaaksi yhteistoiminnaksi.

Parhain yksittäinen muisto on kuitenkin Ruotsista, jossa ammuimme 105mm tykillä suora-ammuntaa yhdessä kilpailussa 90-luvulla!

8. Missä lajeissa on parantamisen varaa?

Partiomme vahvuus oli enemmän tiedollista ja taidollista kuin fyysistä. Italian kisassa voitto jäi saavuttamatta fyysisen kunnon/iän vuoksi. Joukkueemme yli 40v keski-iällä ei enää pärjätty suunnistus vauhdissa 30v. ikäisille. Tehtävistä nappasimme kyllä usein parhaat pisteet. Toiminnallisia ammuntojakin olisi voinut harjoitella enemmän. Parhaat kilpailuvuodet ovat tässä vaiheessa jo takanapäin, mutta toivon kykeneväni jakamaan vuosien aikana kertynyttä tietotaitoa uusille kisaajille. Alustavia puheita on ollut, että tekisin come backin Italiaan kenties ensi vuonna jonkun nuorista koostuvan partion kanssa.

9. Mitä muuta urheilua harrastat?

Jalkapalloa, salibandya, melonta, tennistä ja golfia huitelen satunnaisesti.

10. Mikä on mottosi?

RUK:n kurssiajalta on jäänyt mieleen viestintäkomppaniamme motto: ’Viisas pääsee vähemmällä’.

1. Kerro kuka olet? Minkälainen armeijataustasi on?

Olen Marcus Vänttinen, 29 vuotias porvoolainen
ammattivapaaottelija. Olen kilpaillut 10 vuotta ammattisäännöillä ja ottelutilastoni on 24 voittoa ja 6 tappiota. Varusmiespalvelukseni suoritin 2006-2007 Utin laskuvarjojääkärikomppaniassa.

2. Olet Suomen tunnetuimpia ammattilaisvapaaottelijoita. Minkälainen on urheilutaustasi?

Pienenä harrastin monipuolisesti liikuntaa ja kilpailin mm. yleisurheilussa, suunnistuksessa, jääkiekossa ja jalkapallossa. Noin 13 vuotiaana löysin kamppailulajit ja sillä tiellä olen edelleen.

3. Miten päädyit valitsemaan juuri vapaaottelun?

Olen aina ollut kilpailuhenkinen ja nähdessäni vapaaottelumatseja vhs- nauhoilta teini-ikäisenä tiesin, että tämä on jotain mitä minun on
pakko päästä kokeilemaan. Itsensä äärimmäiseen likoon pistäminen. Ultimaattinen kamppailutilanne, ei selittelyä että entäs jos säännöt sallisivat sen tai sen. Näinä aikoina ollessani 16 vuotias Porvoossa ei treenattu puhdasta vapaaottelua missään vaan jouduin harjoittelemaan useampaa erillistä lajia ja itse yhdistää ne vapaaotteluun sopivaksi paketiksi. Nykään tilanne on paljon parempi ja puhtaita vapaaotteluseuroja on useimmissa kaupungeissa.

4. Hyväksytäänkö vapaaottelijat/thainyrkkeilijät helposti
urheilukouluun? Otetaanko erilaiset lajit riittävästi huomioon
puolustusvoimissa?

Tietääksen vapaaottelijat hyväksyttiin urheilukouluun ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna. Se on hieno asia, että lajikirjoa on laajennettu urheilukoulussa ja nuoret urheilijanalut
saavat mahdollisuuden treenata lajiaan kunnolla myös armeija aikana. Minun aikanani sitä mahdollisuutta ei ollut, tosin en olisi sitä varmaan muutenkaan käyttänyt sillä olin jo pikkupoikana päättänyt, että minusta tulee laskuvarjojääkäri. Lupaus myös piti. Vaikka vuosi
Utissa söikin vähän kehitystä vapaaottelijana, se oli kokemuksena niin hieno ettei valinta kaduta.

 

5. Oletko osallistunut reserviläisliikuntaan? Esim. jotoksiin?

Olen käynyt muutamassa sotilastaitokisassa, joista viimeisimpänä Admiral Pitka Recon Challenge Virossa. Tarkoitus on myös jatkossa kierrellä eri kisoissa. Ainakin tähän mennessä kaikki kisat ovat olleet hyvin järjestettyjä ja kokemuksina hienoja.

6. RESUL on kehittämässä omaa toimintaansa ja nostamassa uusia lajeja
esille vanhojen lajien rinnalle. Minkälaista toimintaa itse haluaisit
nähdä tuelvaisuuden RESULissa? Minkälaisia lajeja pitäisi nostaa
esille?

Vahva, toki puolueellinen, näkemykseni on, että kamppailulajit ovat äärimmäisen hyviä kehittämään sotilaan kuntoa, niin fyysiikkaa kuin myös henkistä puolta. Myös SRA tyyppinen ammunta kehittää/mittaa mielestäni sotilaan taitoja paremmin kuin perinteiset ampumahiihto/juoksu, näitä lajeja yhtään väheksymättä. Pitkät esteradat kuten esim. Tough Viking, Extreme Run voisivat myös olla mielekkäitä kisoja vetää läpi esim 3-4 hengen partioissa. Taisteluvarustus/reppu päällä tottakai!

7. Kuinka hyvin ammunta sujuu vapaaottelijalta?

Ei vielä tarpeeksi hyvin omasta mielestäni :-), mutta olen nyt viimeisen vuoden aikana käynyt paljon aikaisempaa useammin ampumassa. Suoritin nyt keväällä myös IPSC turvallisen ampujan kokeen sekä SRA kortin ja tarkoituksena myös käydä ampumakilpailuissa lähiaikoina.

8. Kuinka paljon treenaat viikottain ja minkälaista ravintoa syöt?

Treenejä on tällä hetkellä 8-10 viikossa, jonka lisäksi teen pitkiä kävelylenkkejä luonnossa. Suosin kotimaista, paikallisesti tuotettua ja mielellään luomuravintoa, mutta koska energiankulutukseni on suuri, mukaan mahtuu myös paljon herkkuja :-). Suuri kiinnostuksen kohteeni on hankkia ruokaa suoraan luonnosta, mutta koska taitoni eivät vielä ole sillä tasolla että pystyisin elämään pelkästään niillä, joudun käymään välillä myös ruokakaupassa.

9. Minkälaisia treenineuvoja antaisit reserviläisille?

Harrasta monipuolisesti liikuntaa. Lenkkeily on hyvää, mutta ei yksistään riitä. Lihasvoimaa/massaa kehittävä harjoittelu on kuin laittaisi rahaa pankkiin, ravinto menee lihaksiin eikä keräänny yhtä helposti vyötärölle. Lihasmassa/voima on myös äärimmäisen tärkeä vanheneville ihmisille. Pysyt nuorempana pidempään. Kokeile rohkeasti uusia lajeja ja opettele uusia taitoja. Ilmoittaudu vapaaottelun (tai jonkun muun kamppailulajin) peruskurssille nyt syksyllä.

10. Mikä on mottosi?

Jos se olisi helppoa, kaikki tekisivät sitä.

Valokuvat © Pekka Ailio

MTB-jotos. uusia tuulia reserviläisliikuntaan ja -urheiluun!

Reserviläisurheiluliitto on mukana MTB—jotoksessa hakemassa uusia vaikutteita reserviläisliikuntaan ja -urheiluun. Tämän päivän maanpuolustaja, etenkin nuori suomalainen mies tai nainen hakee uusia elämyksiä viikonvaihteen kestävistä tapahtumista.

”Olemme mielenkiinnolla mukana MBT-jotoksessa mahdollistamassa nykysukupolven osallistumista uudentyyppiseen jotokseen. Mikäli tulokset ovat myönteisiä, olemme valmiita keskustelemaan järjestäjien kanssa tämän tapahtuman liittämisestä Reserviläisurheiluliiton vuoittaiseen tarjontaan”, toteaa Reserviläisurheiluliiton toiminnanjohtaja Risto Tarkiainen.

 

1.Kerro kuka olet? Miten liityt reserviläistoimintaan?

Olen Jonni Markkanen, Suonenjoelta kotoisin oleva kahden vilkkaan pojan isä, naimisissa ja koiranomistaja. Päivätyökseni hoidan kokoonpano-ja varastopäällikön tehtäviä Junttan Oy:llä Kuopiossa. Olen ollut Reserviläistoiminnassa armeijasta pääsystä lähtien Suonenjoen Reserviläisen jäsenenä, hallituksessa ja viimeiset 12 vuotta varapuheenjohtajana. Olen ollut mukana järjestelemässä ja johtamassa esim. RESUL SM-ampumamestaruuskisan, Intti tutuksi- leirejä, järjestyksenvalvoja-kursseja, järjestömme on ollut monenlaisissa eri tapahtumissa mukana.

2. On puhuttu paljon, ettei reserviläisille järjestetä riittävästi laadukasta toimintaa. Pitäisikö jotoksia järjestää enemmän reserviläisille?

Toiminnan järjestäminenhän vaatii yleensä vapaaehtoisia eri tehtäviin ja laadukas toiminta vaatii kouluttautumista sekä sitoutumista tehtäviin. Voisiko toimintaa saada enemmän aikaan jos mukana olisi enemmän Reserviläisiä sitä järjestämässä? Varusmiespalveluksen suorittanut siirtyy kotiutuessaan reserviin. Perinteiset jotokset ovat nykypäivänä kovassa puristuksessa eri liikunta-muotojen ja tapahtumien tarjonnan suhteen, toki tarjoamassa erilaista luonnossa liikkumista.

3. Elokuussa järjestetään Suomen ensimmäinen MTB-jotos. Kerro tapahtumasta vähän lisää? Mistä saitte idean lähteä kehittämään uutta jotosta?

MTB Jotos yhdistää rennolla tavalla maastopyöräilyn sekä maanpuolustustaidot uudessa kaksipäiväisessä tapahtumassa, jossa osallistujien taitoja testataan haastavan reitin lisäksi erilaisilla reitin varrelle sijoitetuilla tehtävärasteilla. Ammuntaa unohtamatta. Kokonaisvaltaiseen seikkailuun sisältyy myös maanpuolustushenkinen maastoyöpyminen.

Ajatus tapahtumasta syntyi alkuvuodesta 2015: miten voisi yhdistää kaksi itselle mielenkiintoista liikuntamuotoa, maastopyöräilyn ja jotostelun. Jotoksemme perusajatus on tuoda Reserviläisliikunta vastaamaan tämän päivän tarpeita, sekä esitellä Reserviläistoiminnan monipuolisuutta myös muulle kansalle sekä esitellä uusia ulkonaliikkumismuotoja.

Reserviläisliikuntatapahtumaan kuuluu olennaisena osana myös ammunta, joka on mukana myös MTB-jotos tapahtumassa. Tähän osaan jotosta Suonenjoella on hienot puitteet Onkilammen vapaa-ajan keskuksen alueella. Näin erottaudutaan selkeästi muista maastopyöräilytapahtumista.

4. Kuinka hyvin MTB-jotos palvelee reserviläisliikuntaa?

Mielestäni täydellisesti, tapahtumassa täyttyy kaikki Reserviläisliikunnan vaatimukset

5. Tuleeko MTB-jotoksesta vuosittainen tapahtuma?

Jää nähtäväksi, kokeillaan ensin miten tämän tyylinen tapahtuma saa porukkaa liikkeelle. Totta kai toivoisin, että konsepti jää osaksi uudenlaisia Reserviläisliikunnan muotoja.

6. Kenelle MTB-jotos sopii? Pitääkö sitä varten hankkia erikseen maastopyörä vai voiko jotokseen osallistua myös tavallisella polkupyörällä?

MTB-jotos sopii kaikille ulkonaliikkujille sopii, tapahtuma on jotos jonka reitti kuljetaan maastopyörillä.

Yleisen sarjan Reitti on suunniteltu niin että myös vähemmän maastopyöräilyä harrastaneet suoriutuvat siitä, kuitenkin noudatellen Jotoksen teema. Reitillä liikutaan maastossa poluilla, retkeilyreiteillä, metsäautoteillä sekä ”lepikossa”,joten  kannattaa kuitenkin kesän aikana käydä ottamassa tuntumaan lajiin koska reitin pituus kahden päivän aikana on noin 65-70km. Molemmilla sarjoilla on eri pituiset päivämatkat sekä kilpasarjassa on hieman haastavampi reitti.

Pyöräksi suositellaan maastopyörää tai maastokelpoista pyörää, harkinta jää osallistujalle ja  kalustoa ei ole rajoitettu, kyseessä kuitenkin kuntoliikuntatapahtuma joten sähköavusteisen pyörän käyttöä on syytä miettiä siltä kannalta.

7. Aiotko itse osallistua MTB-jotokseen?

Kyllä, mutta jotoksen johtajan ominaisuudessa.

8. Mikä on mottosi?

Tosissaan mutta ei vakavasti.

 

Voit lukea lisää MTB-jotoksesta lisää Reserviläinen lehden verkkosivuilta. Klikkaa tästä.

Saat myös lisätietoa täältä ja MPK:n kurssikalenterista.

”Tervetuloa kaikki mukaan kokemaan unohtumattomia elämyksiä pohjoissavolaisessa maastossa!”

• Vuoden reserviläisliikkuja -palkinto on perustettu liiton 40-vuotisjuhlavuonna 2010.
• Tarkoituksena on innostaa ja kannustaa liiton jäsenyhdistysten jäseniä liikkumaan ja merkitsemään ne sähköiseen kuntokorttiin.
• Kiertopalkinnon kriteereinä ovat sähköiseen kuntokorttiin merkityt suoritteet (=kuntopisteet) ja testipisteet.
• Testipisteitä ei voi itse merkitä, vaan ne merkitsee henkilö, jolla on ko. oikeudet.

Onnittelut vuoden 2015 reserviläisliikkujalle Sampo Mattilalle!

Vuodesta 2010 palkinnon ovat voittaneet:

2015 Kapteeni Sampo Mattila, Oulun Reserviupseerikerho ry
2014 Luutnantti Veli Arminen, Riihimäen Reserviläiset ry
2013 Kersantti Vesa Mankinen, Vähäkyrön Reserviläiset ry
2012 Lääkintäluutnantti Reijo Hannus, Salon Seudu Reserviupseerit ry
2011 Lääkintäluutnantti Reijo Hannus, Salon Seudu Reserviupseerit ry
2010 Luutnantti Jorma Eskola, Salon Seudun Reserviupseerit ry

Tässä voittoon oikeuttaneet pisteet:

2015 kuntopisteet 1026
2015 testipisteet 13
2015 kuntoluokka I lk
2015 Testiluokka Erikoisvalioluokka
Olen Po-Po Res ja resups piirien ampumavastaava
Oulun reserviupseerikerhon ampumaupseeri
reservin kapteeni

1. Kuinka kovan työn takana oli saada Vuoden reserviläisliikkujan titteli?

Titteli tuli ihan sivutuotteena.
Olin jo useamman vuoden ajan ampunut sulan maan aikana sen verran reippaasti, että kesäkuukausina tuli melkein joka päivä 3 tuntia suorituksia. Mukana on tietenkin muut urheilut ja kaikki hyötyliikunta.
Joskus 2014 lopulla Puolustusvoimilta rupesi tulemaan viestiä että reserviläisten kuntoindeksin laskentakaavaa tullaan muuttamaan. Päätin että kenttäkelpoisuusindeksi ei tule osaltani laskemaan. Lihaskunnon riittävyydestä en ollut huolestunut, mutta arvelin että hapenottokykyä pitäisi parantaa.Tätä tukemaan hankin aktiivisuusrannekkeen. Ranneke on nyt aikaansaanut sen, että koiran aamulenkki on nykyään sen vähintään seitsemän kilometrin mittainen, mielenkiintoinen rentoutumishetki lähiseudun metsissä ja poluilla. Jos ei muuta hyötyä ole ollut, niin ainakin koiralta on karissut kaikki liikakilot pois

2. Kuinka monta kertaa viikossa harrastat liikuntaa. Mitä lajeja?

Aika monta kertaa. Aikaisempina vuosina ajattelin että kuntopisteitä tulee sen verran kuin tulee, mutta nyt tuli tavoitteeksi saada se kolme kuntopistettä joka päivä. On hyvä varioida lajeja ja liikkua monipuolisesti. Jos ei millään huvittaisi lähteä pimeään räntäsateeseen lenkille, niin meneekin sitten uimahallille uimaan ja kuntosalille.

Valtaosa kuntopisteistä on tullut ampumalla. Olen res piirien ampumavastaava ja yhdessä muiden aktiivien kanssa pyöritämme useita cup-muotoisia ampumasarjoja ja järjestämme lisäksi harjoituksia ja useimmissa lajeissa piirinmestaruuskilpailut jotka ovat samalla SM-kilpailujen karsinnat. ResUlin ampumalajeista harrastan vakiokivääriä ja tarkka-ammuntaa lukuunottamatta kaikkia muita. Tai ainakin on tullut piirinmestaruuksissa sen verran pärjättyä että on päässyt SM-kilpailuihin. Perinneaseiden SM-kilpailut tosin ovat vielä kokematta, kun kävi tänä vuonna samoin kuin viime vuonna, että tuli muu meno juuri samalle ajalle.

3. RESUL on kehittämässä sähköistä kuntokorttia. Miten sitä pitäisi mielestäsi kehittää?

Testipisteet voisi olla paremmin näkyvissä ja niiden säännöt voisivat olla selkeämmät, tai ainakin kerrottu yhdessä paikassa selkokielisesti.

4. Miten hyvin reserviläiset mielestäsi yleisesti ottaen liikkuvat?

Vaihtelevasti. Ampujat voisivat juosta aika paljon enemmän ja juoksijat taas ampua aika paljon enemmän.

5. Lähdetkö lenkille mielummin kaverin kanssa vai itseksesi?

Niinkuin mainitsin niin koiran kanssa käydään reilun puolentoista tunnin lenkillä joka aamu. Metsässä käyskentely omien ajatusten kanssa on rauhoittavaa ja monet työasioihin liittyvät päätökset syntyvät kuin itsestään näillä kävelyillä. Asumme vielä sillä tavalla mukavasti viheralueiden ympäröimänä, että vaikka kävelyretki suuntautuisi mihin suuntaan tahansa, niin puiden siimekseen, pois pyörätieltä pääsemme jo alle sadan metrin päästä.

6. Järjestetäänkö omassa piirissäsi tarpeeksi reserviläisille liikuntatapahtumia?

No hankala kysymys vastattavaksi, kun olen itse vastuussa ampumatapahtumista.
Ampumapuolella meillä on viisi eri cup-sarjaa. Osallistujamäärät lienevät tänäkin kaudella cup-kohtaisesti keskimäärin puolesta tusinasta noin neljäänkymmeneen viiteen. Se että jossakin sarjassa on vain vähän ampujia, ei minusta ole mikään varsinainen haitta tai vaadi mitään erityistoimia. Tai ainakaan lisäsatsausta sen vuoksi että saataisiin enemmän ampujia paikalle. Jos johonkin tulisi satsata lisää, niin nimenomaan niihin lajeihin ja sarjoihin jotka ovat kaikkein vetovoimaisimpia. Aina ei edes suuri hinku ja moniääninen haluaminen tarkoita että ampumatapahtumaan tulee väkeä. Saattaa käydä niin että paikalle ei saavu kuin järjestäjät. Kaikkea kannattaa kokeilla ja katsoa olisiko tapahtumalle tarvetta.
Kuntotestauksia on yritetty saada käyntiin, mutta tulokset on olleet vaisuja. Tässäkin olisin sitä mieltä, että jos tapahtuma ei kiinnosta, niin se ei tarkoita sitä, että tapahtumiin pitää satsata entistä enemmän. Jonkin muun lajin tapahtuma saattaisi silloin olla paremmin väkeä vetävä.

7. Kuinka hyvin nykyinen RESUL:in lajivalikoima palvelee reserviläistoimintaa?

Piirin ampumavastaavan toimen kautta olen päässyt aika läheltä seuraamaan RESUL kilpailujen osallistujamääriä ja ilmottautumismenettelyjä. Joissakin lajeissa kuten SRA ja nyttemmin myös Perinneaseammunta tarvetta isommille SM-kisoille olisi selvästi. Ongelmana tietenkin on se, että juuri suurempia kilpailuja ei käytännössä pysty järjestämään. Niin ratojen kuin vapaaehtoistyövoiman rajallisuuden vuoksi. Näissa lajeissa voisi olla hyväksi, jos olisi myös muita isoja kilpailuja kuin SM-kilpailut. Palvelusammunnassa varmaan on myös piilevää tarvetta päästä kisaamaan enemmän. Spektrin toisesta päästä löytyvät sitten maastokilpailujen SM-kilpailut, joissa osallistujamäärän vähyyden vuoksi yleensä ei saada edes kaikkia mitaleita jaettua.

8. Miten saat pidettyä motivaation yllä?

Ammunta on niin herkkä laji kaikissa muodoissaan, että alinomaa tulee muistutuksia siitä, että ilmeisesti pitäisi harjoitella enemmän. Kun on paljon kilpailuja ja niissä mielellään pärjäisikin, niin ammuttua tulee aika paljon. Se kun on vielä niin hauskaakin.
Aktiivisuusrannekkeen kaltaiset kapineet muistuttavat, että jonkin verran pitäisi liikkua joka päivä. Minua ainakin motivoi myös halu pärjätä Puolustusvoimien kenttäkelpoisuusindeksissä. Testaan mielelläni itseäni ja haluan pysyä hyvässä kunnossa.

9. Mikä on suosikkilajisi?

Toiminnallinen ammunta. SAL:n puolella Practical ja RESUL puolella SRA.

10. Minkälainen penkkiurheilija olet?

Formuloita olen seurannut pikkupojasta asti. Nykytekniikalla kilpailut ja niiden teknisen datan pystyy seuraamaan silloin kun itselle parhaiden sopii. Arvokilpailuja tulee tietenkin seurattua. Nykyään ehkä eniten Practical-ammunnan arvokilpailuja, mikä taitaa olla suomalaisten ylivoimaisesti menestyksekkäin urheilulaji tällä hetkellä. Omasta seurastakin on useampia arvokisaosallistujia, -mitalisteja ja maailmanmestareitakin. Tuttujen ampujien suorituksia on tietenkin erityisen mukava seurata mukana ja kannustaa mukana.

 

 

Elisa on porvoolainen liikunta-alan ammattilainen. Voit tutustua Elisan toimintaan hänen verkkosivuillaan.

1. Kerro kuka olet? Mitä kaikkea olet ehtinyt tehnyt reserviläisliikunnan parissa?

Olen vastikään Porvooseen muuttanut liikunnanohjaaja AMK. Opiskelen paraikaa restonomiksi Haaga-Heliassa, tulevaisuuden tavoitteena liikuntamatkailuala. Perheeseeni kuuluu aviomieheni lisäksi kaksi kissaa. Reserviläisliikunnan parissa olen toiminut vuodesta 2006. Olen ohjannut nitrojen jumppaa, kuntopiiriä, tehnyt kuntotestauksia, ollut RESUlin ständeillä tapahtumissa, toiminut liikuntavastaavana reserviläisjärjestöissä, ohjannut painonhallintaryhmää, opettanut hiihtoa sekä pitänyt ravintoluentoa. Koko reservissä oloaikani olen pyrkinyt omalta osaltani viemään eteenpäin reserviläisliikuntaa. Opinnäytetöinäni tein maakuntajoukoille kaksi eri tasoista liikuntasuunnitelmaa sekä valmensin palvelukseen astuvaa henkilöä.

 

2. Kuinka paljon oma liikkumisesi on muuttunut intin jälkeen?

Oma liikkumiseni väheni intissä aika paljon, sillä olin siihen aikaan tavoitteellisesti urheileva nuori. Varusmiespalveluksen suoritettuani liikuntamäärät kasvoivat jälleen ja erityisesti ammattikoulussa ja pian valmistumiseni jälkeen lajikirjo ja harjoitusmäärät olivat hurjia.

3. Onko naisille suunnattua reserviläisliikuntaa tarpeeksi? Mitä toivoisit lisää?

Naisille ja muillekin reserviläisille sopivat samat lajit. Mielestäni naisreserviläisille ei tarvitse erikseen järjestää liikuntakoulutusta. Palvelukseen astuvat naiset ovatkin asia erikseen, sillä itse koin ylisuuret varusteet haasteena ja suuret kantamukset varusmiesaikana. Jonkinlaista kohdennettua valmistautumista olisi ollut hyvä olla. Reserviläisliikunnan toteuttamisen haasteena ovat tilojen saanti, mainonta ja kilpailu kaikkien muiden liikuntaa tarjoavien tahojen kanssa. Liikuntakoulutuksen tulisi ennen kaikkea olla laadukasta ja tehokasta hyvin välinein. Ammunta ja muu olemassa oleva koulutus tulisi linkittää mielestäni liikuntakoulutukseen eikä pyrkiä järjestämään sitä erikseen. Esimerkiksi kertausharjoituksista puuttuu kohdennettu liikuntakoulutus täysin. Esimerkiksi kehonhuoltoa olisi helppo ja tärkeä järjestää pitkien harjoitusten aikana.

4. Nykyään ihmiset tekevät paljon päätetyötä ja se aiheuttaa paljon niska-hartia seudun ongelmia. Miten kehoa olisi paras harjoituttaa, että kivuista pääsisi eroon?

Niska-hartiakivut ovat yleensä seuraus huonosta lihaskunnosta ylä-ja keskivartalossa, huonosta työergonomiasta ja liikkeen puutteesta yhdistettynä moneen muuhun seikkaan. Tärkeää olisi valita mahdollisimman dynaamista liikuntaa niska-hartiaseudulle oman maun mukaan. Hyviä lajeja ovat mm. kuntonyrkkeily, voimaharjoittelu, hiihto, uinti ja sauvakävely. Toki tekniikan oikeaoppinen suorittaminen on näissäkin lajeissa a ja o sekä tehokkuuden että rennon suorittamisen kannalta.

5. Miten harjoittelet itse? Mitä lajeja? Kuinka monta kertaa viikossa?

Viime vuosina työmääräni on pitkälti sanellut liikuntani määrät. Pyrin tällä hetkellä tekemään mahdollisimman paljon peruskuntoharjoittelua: juoksen, hiihdän ja käyn tekemässä koko kropan voimaharjoituksen kerran tai kaksi kertaa viikossa. Kesällä lajeihini kuuluu myös rullaluistelu sauvoin, pyöräily ja suunnistus.

6. Kuinka tärkeänä pidät sitä, että reserviläiset pitävät kunnostaan huolta?

Reserviläisten tulisi ylläpitää hyvää peruskuntoa, koska koskaan ei voi tietää… erityisesti maakuntajoukkoihin kuuluvilla on velvollisuus pitää kunnostaan huolta valmiusjoukkoina.

7. Innostuksissaan sitä monesti harjottelee liikaa. Mikä on oikea liikunnan ja levon välinen suhde?

Oikea levon ja harjoittelun suhde on jokaisella henkilökohtainen. Uni-ja keskittymisongelmat ovat yleensä jo vakava merkki elimistön ylirasitustilasta. Liikuntaa aloittelevien tulisi malttaa mielensä ensimmäiset kuukaudet ja sisään ajaa rauhassa uutta elämäntapaa, sillä liian kovaa aloittamalla riski flunssaan ja uuden harrastuksen lopahtamiseen kasvaa taukojen myötä. Levon tarve määräytyy luonnollisesti harrastettavien lajien rasittavuudesta erityisesti tehojen osalta.

8. Tarvitseeko tavallisen liikunnanharrastajan nauttia lisäravinteita/proteiinijuomia?

Proteiinijuoma on hyvä esimerkiksi henkilöille, joilla on puutteellinen proteiininsaanti (esim.kasvissyöjät). Senioreiden ruokavaliossa proteiinin määrä suhteessa on niukahkoa myös vähentyneen syömisen myötä. Kaikki voivat käyttää proteiinijuomaa palautumiseen heti kovan kuntosaliharjoittelun jälkeen. Tärkeintä on koostaa ruokavalio monipuolisesti ja syödä joka aterialla jotakin proteiinia ja hiilihydraattia sisältävää. Lisäravinteet ovat nimensä mukaisesti paikallaan silloin, kun tiedetään että tavallinen ruokavalio on puutteellinen.

9. Jos aamulla on tunne ettei huvita lähteä ulos liikkumaan, niin miten saat itsesi tsempattua liikkeelle?

Minä en saa itseäni koskaan aamuisin liikkeelle, sillä olen ylivoimaisesti iltaihminen. Kadehdin henkilöitä, jotka voivat esimerkiksi vapaapäivinä lähteä päivällä harrastamaan kuntoliikuntaa. Oma kroppani menee ihan sekaisin aamuliikunnasta ja olen loppupäivän voimaton zombie.

10. Mikä on mottosi?

Mottoni oli aikaisemmin ”pain is weakness leaving the body” mutta tarpeeksi itselleni kipua aiheuttaneena uusi mottoni on ”kuuntele omaa kehoasi, se tietää mitä haluaa” (ei koske irtokarkkeja).

Lauri Pyykkönen on helsinkiläinen liikuntaterapeutti, jolle liikunta on sekä ammatti että elämäntapa. Voit tutustua Laurin toimintaan www.goldenrainbow.fi

1) Missä suoritit varusmiespalvelun? Mikä on sotilasarvosi?

Puolet varusmiesajastani suoritin Upinniemessä ja puolet Kirkonmaan luonnonkauniilla saarella.

Sotilasarvoni on alikersantti.

2) Oliko varusmiespalvelu fyysisesti raskasta?

Kokonaisuutena ei. Tottakai piikkejä kuormituksessa syntyi, mutta yhteistyössä on voimaa. Yhteishenki ja asenne ovat ne asiat, joilla lisätä myös fyysistä suorituskykyä.

Jotta lukijoille välittyy lähtötasoni, oli cooperin testin tulokseni alokasaikana vähän päälle 3000 metriä ja lihaskunto kunnossa.

3) Minkälaista liikuntaa harrastit intissä / inttiaikananasi?

Kohokohtia on muutama: Muistan hiihdon meren jäällä auringon lämmittävässä paisteessa koskemattomassa lumessa. Paikkana oli Kirkonmaan saari Kotkan lähistöllä ja ajankohtana maalis-huhtikuu. Tuollaisia elämyksiä harvoin pääsee kokemaan.
Toinen muisto talveen ja hiihtoon on eräältä leiriltä helmikuussa. Oli pakkasyö ja kirkas taivas, jolloin tähtitaivas oli komeimmillaan. Siinä hetkessä oli aika pysähtyä ja ammentaa voimaa – myös tulevaan.

Lisäksi keväällä luonnon puhkeaminen kukkaan ja liikkuminen ja juokseminen luonnossa sekä uiminen ovat jääneet mieleen palvelusajan loppupuolelta.

Maila- ja pallopelit, kävely, juokseminen ja lihaskuntoharjoitteet olivat lajeja, joita tuli useimmiten harrastettua yhdessä tai yksin.

4) Oliko liikunta mielestäsi monipuolista?

Pystyn nopeasti kertomaan kymmenen eri lajia, joita varusmiesaikanani harrastin. Mielestäni liikunta oli monipuolista ja lajikokeilut avarsivat kokemustani liikunnasta. Osa lajikokeiluista liittyi koulutukseen ja osa vapaa-aikaan, mutta yhtä kaikki.

5) Jatkoitko fyysisen kunnon ylläpitämistä varusmiespalvelun jälkeen?

Liikunta on minulle elämäntapa, joten kyllä. Puhuisin tässä yhteydessä kuitenkin terveyden ja elämänlaadun ylläpitämisestä.

Fyysinen puoli on tottakai tärkeä, mutta samalla on hyvä muistaa myös psyykkinen ja sosiaalinen terveys. Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet ovat yleisiä, mutta niin ovat myös masennus ja yksinäisyys. Näihin esimerkkeihin liikunnalla on mahdollista vaikuttaa terveyttä edistävästi ja positiivisia vaikutuksia saavuttaen.

6) Kuinka hyvin tunnet reserviläisliikuntaa? Oletko selvillä, että reserviläisille on suunnattua liikuntaa.

Reserviläisliikunta on minulle suhteellisen tuntematon aihe. Olen selvillä, että tarjontaa on, mutta miten asia toimii käytännön tasolla on minulle uusi.

7) Voisitko kuvitella harrastavasi jotain reserviläisliikuntaa. Jos kyllä, niin mitä?

Luontoliikunta ja vaellukset ovat mielekästä ja silmiä avaavia kokemuksia. Niiden aikana kohtaa paljon uusia tilanteita ja asioita itsestään ja ympäristöstä. Samalla niiden aikana ja jälkeen pohtii ja miettii asioita ja elämää eri näkökulmista.
Joten vastauksena kysymykseen kyllä ja vaellus.

8) Olet nykyisin liikuntaterapeutti. Miten kannattaa lähteä liikkumaan, jos armeijan jälkeen kunto on päässyt rapistumaan? Mitä ovat keypointit?

High 5 ja kunto nousuun!

1. Liikunta on nautinto, ei suoritus.

Harrasta sitä mistä nautit. Liikunnan tulee olla kivaa ja tarjota positiivisia kokemuksia. Haluamme tehdä asioita, joista nautimme ja niitä myös toistamme. Sama pätee liikuntaan.
Liikuntalajien kirjo on valtava. Löydä sieltä omasi.

2. L-K-K-K-L = Lähde kaverin kanssa kevyesti liikkeelle.

Liikunnan yksi osa ja mahdollisuus on yhdessä tekeminen.
Kunnon kohottamisessa ei ole kyse rääkkäämisestä vaan sarjasta toistuvia oikeita ja laadukkaita tekoja. Rääkkäämisen voi unohtaa ja ottaa tilalle rentouden, ilon ja hauskuuden.
3. Rakentaminen on hitaampaa kuin tuhoaminen.

Kunnon kohoaminen on toistuvan harjoittelun tulos. Jatkuvuus on tärkeä tekijä ja askel kerrallaan kohti tavoitetta. Huomaa, että tavoite voi olla myös hyvä olo.
4. Suhteuta liikkuminen arkeesi. Elämässä on monta osaa ja tapahtumaa.
5. LEPÄÄ RIITTÄVÄSTI.

Harjoituksen jälkeen kehon suorituskyky on alentunut ja lepovaiheen aikana keho pyrkii korjaamaan tilanteen ennalleen. Tällöin tapahtuu myös kehittyminen, sillä rasitus tehostaa palautumismekanismien toimintaa ja korjaa tilanteen yli harjoitusta edeltävän lähtötason.

Vasta levon jälkeen olet kehittynyt seuraavalle tasolle.

Syö, juo, nuku ja liiku 

9) Kuinka tärkeänä pidät sitä, että reserviläiset pitävät kunnostaan huolta?

Yritykseni motto on ’You’re the treasure – suomeksi, Sinä olet aarre.’

Materia on pientä verrattuna ihmiseen.

Terveys on tärkeä osa elämää ja kuten haastattelija osuvasti sanoi: ”Ei hyvästä kunnosta ainakaan haittaa ole.”

10) Miten itse liikut viikottain?

Pyrin kerran viikossa liikkumaan ystävän kanssa. Lajit vaihtelevat riippuen henkilöstä ja mieltymyksistä.

Kävely, juoksu, lihaskuntoharjoittelu ja uinti ovat arkisia lajejani ja ne on helppo toteuttaa lähiympäristössäni. Käytän julkisia kulkuvälineitä liikkumiseeni ja välillä bussi on pysäkillä ennen minua. Silloin lähden kävelemään kohti seuraavaa pysäkkiä ja saan siitä arkisesti ilman suurempia ponnisteluja 5-20 minuutin askelluksen, jonka aikana ehdin tuulettaa ajatuksia ja vetreytyä.

Lisäksi vähintään kerran viikossa pyrin myös venyttelemään ja kuuntelemaan kehon tuntemuksia ja vapauttamaan energiaa sitä kautta. Hengitä sisään – Hengitä ulos