Teksti ja kuvat: Susanna Takamaa
(alkuperäinen juttu julkaistu www.reservilainen.fi-sivustolla)

Reserviläisurheiluliiton talvijotosta suunniteltiin Pirkkalaan kevättalvelle 2020. Vuosi sitten maaliskuussa alkaneet koronarajoitukset kuitenkin peruuttivat Pirkkajotoksen vain päivää ennen tapahtuman alkamista. Usko jotoksen toteutumisesta ei silti kuollut, vaan järjestelyjä jatkettiin ajatuksella, että jotos toteutuisi vuonna 2021 samaan aikaan.

Korona vei kuitenkin mahdollisuuden jotoksen järjestämiseen alkuperäisellä suunnitelmalla myös tänä keväänä. Pari viikkoa ennen Pirkkajotoksen alkua pandemiatilanne eskaloitui siihen pisteeseen, että järjestäjät olivat valinnan edessä: peruako jotos kokonaan, vai järjestääkö se siten, ettei vaaraa koronan leviämisestä aiheutuisi. Järjestäjät päättivät pitää Pirkkajotoksen hajautettuna jotoksena.

– Pirkkajotos toteutettiin niin, että partiot suunnittelivat oman jotosreitin missä päin Suomea tahansa, kertoo Pekka Sillanpää, hajautetun jotoksen kilpailujohtaja.

– Reittisuunnittelun lisäksi partioille annettiin tehtäviä eri kellonaikoina jotoksen kotisivuilla, ne voivat olla paperitehtäviä tai toiminnallisia tehtäviä, Sillanpää avaa jotoksen luonnetta.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Hajautetulla Pirkkajotoksella tehtävärastien toteutuksessa saatiin apua muun muassa arjen viestivälineistä. Käsikranaatin heitto tapahtui tilapäisvälineillä, esimerkiksi partion pakolliseksi varustukseksi määrätyillä kivillä. Ensiaputehtävässä ja henkilön kiinniotossa partiot kuvasivat tehtävän suorittamisen matkapuhelimella, toisessa tehtävässä ratkaisut lähetettiin kisatoimistolle valokuvana. Jotoksella oli kaksi sarjaa, retki- ja reserviläissarja.

– Retkisarjassa ei ole ammuntoja, mutta reserviläissarjassa ammunnat pystyi suorittamaan määrätyllä aikavälillä joko Hollolan Hälvälässä tai Pirkkalassa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Osallistujien innokkuus yllätti positiivisesti

Alkuperäisessä suunnitelmassa Pirkkajotokseen kuului laaja kattaus erilaisia ammuntoja pistoolilla ja kiväärillä aina rauhallisesta tarkkuusammunnasta nopeampiin toiminnallisiin ammuntoihin. Myös yötoimintaa oli suunniteltu sissiväijytystehtävän ympärille maaliosastoineen ja -ajoneuvoineen. Näitä toimintoja karsittiin hajautetulle jotokselle.

Korona on pakottanut jo vuoden ajan järjestäjät miettimään, miten erilaiset tapahtumat pystyttäisiin järjestämään rajoituksista huolimatta. Vaikka monista tapahtumista, kuten Varustelekan Etäsotilasmarssista ja RESUL:n Four Day Marchista on saatu positiivisia kokemuksia, etänä suoritettava jotos herätti järjestäjissä huolta. Vaikuttaisiko se reserviläisten innokkuuteen osallistua jotokselle, kun Pääesikunnan ohjeen mukaisesti hajautetulta jotokselta ei saisi enää rinnasteisia kertausharjoituspäiviä.

– Kaikkien yllätykseksi lopulta kuitenkin kävi niin, että hajautetulle jotokselle ilmoittautui sama määrä partioita kuin alkuperäiselle Pirkkajotokselle, toteaa Sillanpää.

Järjestelyt olivat uuden konseptin ja tietojärjestelmän luomisen sekä tehtävien muuttamisen vuoksi intensiivisiä. Kisaorganisaation piti kokoontua etäpalavereihin tiheästi ja sopia muun muassa ryhmächateissa erinäisistä asioista.

– Uskoimme kuitenkin siihen, että vahvalla tahdolla saamme tämän vielä aikaan, Sillanpää sanoo.

– Asiassa auttoi vahva pohjatyö, jota Antti Laalahti oli eri vastuualueiden vetäjien kanssa kahden vuoden ajan rakentanut.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Varavirta partion apuna

Hajautetun jotoksen ensimmäisenä kisapäivänä Pirkkalan ampumaradoilla partiot odottivat vuoroaan ampumarastille. Alex Suosaaren, Johannes Oran ja Oskari Räsäsen ”Haippi” partio oli kokoontunut edellisenä iltana Suosaaren kotiin Tampereelle ja aloittanut jotoksen aamulla. Hajautettuun jotokseen siirtyminen ymmärrettiin miesten keskuudessa hyvin ja etätapahtumaksi siirretty jotos uusine tilanteineen herätti jopa eri lailla mielenkiintoa kuin perinteinen jotos.

– Haastettahan tässä on tullut tämän tietotekniikan kanssa pelaamisen suhteen, kun joiltakin rasteilta tulee valokuvata tehtävän vastaus ja lähettää se kilpailutoimistoon, Suosaari kertoi.

Haippi oli varautunut olosuhteiden tuomiin haasteisiin tietotekniikkavälineiden osalta esimerkiksi varaamalla kuusi kiloampeeria varavirtaa matkapuhelimiinsa. Partion mukana kulki pelkästään viisi eri varavirtalähdettä mukana. Lisäksi partio kuljetti mukanaan telttaa, jossa aikoi yöpyä maastossa.

– Ulkona majoittumisesta saa kaksikymmentä lisäpistettä, miehet virnuilivat.

Kaksi päivää kestänyt Pirkkajotos keräsi yhteensä 21 partiota, jotka suorittivat 22 tehtävärastia sekä ammunnat. Eri tehtävätiedostoja palautettiin yli 730 kappaletta. Partioiden kesken vietettiin yli 60 maastoyötä ulkona nukkuen ja suoritettuja kilometrejä hajautetulla jotoksella kerättiin yli 3 000 kilometriä.

Pirkkajotos järjestetään valtakunnallisten poikkeusolojen vuoksi hajautettuna jotoksena. Tapahtuman ajankohta pysyy samana 20.-21. maaliskuuta. Hajautetun toiminnan versiossa jokainen partio suunnittelee oman reittinsä maastossa ja suorittaa matkan aikana kilpailun johdon ilmoittamia tehtäviä. Partiot lähettävät tehtävien ratkaisut joko tekstinä, kuvina tai videona määräajan kuluessa.

Uusi jotosmuoto on myös ilmoitettu tapahtuman verkkosivuilla pirkkajotos.takoru.fi.

Reserviläisliitto, Suomen Reserviupseeriliitto ja Reserviläisurheiluliitto kannustavat suomalaisia omaehtoiseen liikkumiseen ja oman fyysisen kunnon ylläpitoon myös tiukkojen koronarajoitusten aikana. Liikkumaan lähtiessä on tärkeä noudattaa paikallisten viranomaisten määräyksiä ja suosituksia. Ajankohtaiset tiedot koronarajoituksista löytyy oman asuinalueesi aluehallintoviraston verkkosivuilta.

Mikäli maakunnan koronatilanne sallii, niin kannustamme paikallisyhdistyksiämme järjestämään pienimuotoista liikuntatoimintaa ulkona viranomaisten ohjeita noudattaen. Tällaista voi olla esimerkiksi ammunta-, lenkkeily- tai hiihtotoiminta. Mikäli tällaista toimintaa järjestetään, on tärkeä pitää huolta käsihygieniasta, noudattaa turvavälejä ja käyttää tarpeen vaatiessa kasvomaskia.

Valtion liikuntaneuvosto laati syksyllä 2020 katsauksen koronapandemian vaikutuksista suomalaisten liikkumiseen. Koronapandemian ensimmäisen aallon aikana työmatkaliikunta väheni kaikilla ikäryhmillä merkittävästi. Kaikilla työikäisillä vapaa-ajan liikunta väheni viime vuoden huhtikuussa 40 prosentilla vastaajista, 30 prosentilla se lisääntyi ja 30 prosentilla se pysyi ennallaan. Suomalaisten liikkuminen ja liikkumattomuus siis polarisoitui pandemian ensimmäisen vaiheen aikana.

Koronatilanteen pitkittyessä onkin tärkeää pitää huolta omasta fyysisestä kunnostaan säännöllisesti liikkumalla. Kenttäkelpoisuuden ylläpito on jokaisen reserviläisen vastuulla. Hyvä tapa tähän on osallistua erilaisiin etäliikuntatapahtumiin, kuten esimerkiksi reserviläisten tänä vuonna järjestämille etämarsseille. Oman fyysisen kunnon ylläpito auttaa myös työssä jaksamista. Reserviläisjärjestöt kannustavat jäseniään aktiiviseen ja monipuoliseen liikkumiseen myös haastavissa olosuhteissa. Vaikka yhteiskunta pysähtyy, niin reserviläiset eivät pysähdy.

Puolustusvoimien vanhin urheilukilpailu (vuodesta 1933), Oltermannin viestihiihto, järjestetään tänä vuonna 29-31.3.2021 Lapissa. Ilmoittautumisaikaa on jatkettu 5.3.21 asti. Ilmoittautumiset Lapin aluetoimiston majuri Arto Liljalle sähköpostitse osoitteeseen [email protected]. Kilpailun järjestävät vuorollaan Maavoimien joukko-osastot vuosittain eri puolilla Suomea.

Oltermannin hiihdolla on pitkät perinteet. Viestiä sotilaspartiona välitettiin hiihtäen ensimmäisen kerran vuonna 1933. Kilpailu sai alkunsa, kun eräs sotilasjohtaja keksi, että tarvittaisiin kilpailu, jossa sotilaan perustaidot tulisivat käytännössä testattua eli hiihtäminen, suunnistaminen ja maastossa liikkuminen sekä maasto-olosuhteissa selviytyminen Suomen arktisissa olosuhteissa. Näitä taitoja suomalaiset tarvitsivat ja hyvin hyödynsivät toisessa maailman sodassa (1939-1945) venäläisiä vastaan muun muassa Raatteen tien motituksissa. Tuolloinhan venäläisten suurin painajainen oli hyvin ja huomaamattomasti lumisessa maastossa liikkuvat suomalaissotilaat, joita he myös kutsuivat ”valkoisiksi aaveiksi”. Sotavuosina kilpailua ei tietystikään järjestetty, mutta vuodesta 1951 lähtien sitä on järjestetty yhtäjaksoisesti. Ensin Itäisen maanpuolustusalueen joukko-osastojen kesken, ja vuodesta 2015 lähtien valtakunnallisesti. Oltermanni- nimitys on historiallinen, nykyään erilaisissa epävirallisissa yhteyksissä käytetty arvonimi. Alun perin oltermanni oli kylänvanhin. Asemansa tunnusmerkkinä Oltermannilla oli sauva tai kapula.

Tänä vuonna järjestelyvastuu on Lapin alueen joukko-osastoilla. Mukana on ollut noin 20 joukkuetta kahdessa eri sarjassa: reserviläiset omanaan ja joukko-osastojen ”ammattilaisporukat” omanaan. A-sarjassa kilpailevat Maavoimien varusmieskoulutusta antavat joukko-osastot ja Maanpuolustuskorkeakoulu sekä Merivoimat, joiden joukkueissa on mukana henkilökuntaa, opiskelijoita ja varusmiehiä. B-sarjassa kilpailevat maakunnista kootut reserviläisjoukkueet sekä nykysääntöjen mukaan myös kaikki Puolustusvoimien hallintoyksiköt. Toivottavaa olisi, että osallistujajoukkueita olisi jokaisesta maavoimien joukko-osastosta, mahdollisimman monesta Puolustusvoimien yksiköstä ja myös jokaisen aluetoimiston alueelta reserviläisjoukkue. Näin perinne jatkuisi ja hyvä sotilaskilpailutapahtuma nostaisi arvostustaan entisestään.

Oltermannin hiihto on lumipuvussa sotilassuksin toteutettava noin 90 kilometrin viestikilpailu, jossa viestikapulana käytetään rynnäkkökivääriä, jossa on mukana Oltermannille eli kilpailun johtajalle osoitettu viesti ja nykyisin GPS- laite kilpailun seurantaa varten. Kilpailussa hiihdetään matka kaksiosaisena takaa-ajona. Kuhunkin joukkueeseen kuuluu 15 henkilöä, joista kaksi on auton kuljettajia, yksi huoltaja sekä yksi varamies, jota saa käyttää vain Oltermannin antamalla luvalla sairaus- tai tapaturmatapauksessa.

Kilpailun kulku, kilpailualue karttoineen ja lähtöpaikka julkaistaan joukkueiden johtajille kilpailua edeltävänä iltana. Tämän jälkeen joukkueet aloittavat kilpailureitin ja hiihto-osuuksien suunnittelun kukin tahollaan. Kilpailun lähtö tapahtuu noin vuorokauden kuluttua karttaharjoitusten ja maastotiedustelun jälkeen. Kilpailun ensimmäinen vaihe kestää kelistä, olosuhteista ja porukan vauhdista riippuen 6-12h yön pimeimpinä tunteina otsalamppujen valossa. Joukkue käyttää yön aikana neljä – viisi hiihtoparia ja saapuu välimaaliin. Kilpailun toinen vaihe starttaa aamusta takaa-ajoperiaatteella päättyen joukkueen ankkurin eli joukkueen johtajan, Oltermannille lukemaan viestiin maalissa. Kilpailua saattaa seurata reaaliaikaisena GPS-paikannuksen kautta. Tämähän on jo tuttua tämän päivän hiihto- ja suunnistuskisoista.

Mitä kilpailu sitten vaatii kisaajilta ja joukkueelta? Ei tarvitse olla huippusuunnistaja, eikä hiihtäjä. Tosin kisan kärkeen on molemmista kovasti apua. Kisan kärjessä tasatyöntötekniikka ja siihen tarvittava voima tulee käytännön harjoittelun kautta. Eikä kisavälineiden kanssa tehdyistä harjoitteistakaan olisi haittaa. Ei tarvitse olla huippuunsa viritetty kalusto, mutta kun välineet ovat kohdallaan, niin tekeminenkin on mielekkäämpää ja tulos sen mukaista. Lähtökohtana totta kai on sopivan jäykkien suksien valinta hiihtäjän mukaan ja asianmukainen suksien voitelu. Pikkujippoja kisaan ovat numeroa isommat intin kesäkumisaappaat huopavuorineen teipattuna eristysteipillä varresta sopivan tiukoiksi paketeiksi ja intin maastokelpoisten sauvojen isojen sompien lämmittäminen ja kiinnittäminen nippusiteillä, niin että käsityöntö ohjautuu tehokkaasti eteenpäin. Joukkueen täytyy niin kuin missä tahansa kisassa toimia yhdessä yhteisen tavoitteen eteen. Tämä kisa kyllä hitsaa porukan yhteen ja sooloilulle ei ole varaa, sillä yksin ei tätä kisaa voiteta tai läpi viedä. Joukkue on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki – pitää hyvinkin paikkansa. Kaikilla joukkueen jäsenillä on oma tehtävänsä ja jokainen tekee siinä parhaansa kisan aikana. Maalissa katsotaan sitten lopputulos, mihin se riitti.

Jokaisen kisan jälkeen varmasti oppii jotain uutta ja huomaa, mitä voi petrata seuraavaksi kerraksi, mutta niinhän se on kaikessa kilpailuhenkisessä toiminnassa. Tosin enemmän kuin suotavaa olisi, että myös niin sanotut ”harrastelijaporukat” ottaisivat kisan ohjelmaansa ja asettaisivat tavoitteensa sen mukaan itsensä voittamisen ja läpi selviytymisen tasolle; huimasta joukkuehengestä ja kisafiiliksen kokemisesta puhumattakaan. Jokainen kisan läpikäynyt on jo jotain voittanut. Sekin on kunnioitettava saavutus.

kirjoittaja Maarit Timonen, Lapin reserviläispiiri

Pirkkajotos 2021 on Tampereen seudulla järjestettävä Reserviläisurheiluliiton vuoden 2021 valtakunnallinen reserviläisten talvijotos, joka kisataan 20.─21.3. Ilmoittautuminen jotokselle päättyy jo 14.2.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Tampereen Korkeakoulujen Reserviupseerit ry ja Pirkanmaan Reserviupseeripiiri ry ja Pirkanmaan Reserviläispiiri ry yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa. Pirkkajotos on sotilastaitokilpailu, jossa partiot kilpailevat toisiaan vastaan erilaisilla tehtävärasteilla. Pirkkajotoksella on erityisesti panostettu monipuolisiin ammuntarasteihin sekä toiminnallisiin yö- ja päivätehtäviin.

Jotos toteutetaan yhteistyössä Maanpuolustuskoulutuksen (MPK) kanssa sotilaallisia valmiuksia palvelevana (SOTVA) kurssina. Kilpailusta osallistujat saavat 2 rinnasteista kertausharjoituspäivää.

Tarkemmat ohjeet ilmoittautumisesta ja itse ilmoittautumislinkki löytyvät täältä:

http://pirkkajotos.takoru.fi/ilmoittautuminen/

Reserviläisurheiluliiton, Maanpuolustuskoulutuksen ja Puolustusvoimien yhteisen Lisää Liikettä -hankkeen tehtävänä on mitata ja kehittää reservin toimintakykyä. Osana hanketta käynnistettiin vuonna 2019 dokumenttiprojekti, jossa seurattiin kolmea reserviläistä ja heidän fyysisen kuntonsa kehittymistä.

Kuvausten loppua kohden horisonttiin nousi kuitenkin uusia tummia pilviä, kun COVID-19 pandemian takia harjoituksia ryhdyttiin perumaan. Miten eristys vaikuttaa reserviläisen kykyyn ylläpitää ja kehittää toimintakykyä?

Dokumentti julkaistaan nyt tulevana lauantaina 30.1.2021 klo 12. Julkistusta voi seurata täältä.

Dokumentin on ohjannut Niko Väistö.