Syysjotos 2017

Tapahtumapaikka: Rauma
Tapahtuma-aika: 22.9.2017 - 24.9.2017
 

Ohessa syysjotoksen tulokset:

Retkisarja (pdf).

Sotilassarja (pdf).

 

RAUMA-JOTOS KISAILTIIN KAUNIISSA SYYSSÄÄSSÄ

Jotos tarkoittaa maastovaellusta, jossa edetään partiona tehtävärastilta toiselle. Partioiden tulee pärjätä vuorokausi tai pari metsässä omin eväin ja siksi he kuljettavat maastossa muonansa Ja varusteensa.

Reserviläisurheiluliiton alainen Rauma-jotos (rauma-jotos.webnode.fi) järjestettiin 22.9.-24.9 2017. Sen käytännön järjestelyistä vastasivat Rauman Reserviupseerikerho ja Rauman reserviläiset ja sen suojelijana toimi Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski. Avustavina tahoina olivat Rannikkosotilaskotiyhdistys ry/Selkämeren paikallisosasto, SPR: Rauman Osasto, Rasti-Lukko, Rauman Työväen urheilijat ja Saaristomeren Merivartioston Kilta ry. Jotosta ovat taloudellisesti tukeneet raumalaiset liike – ja tehdaslaitokset. Yhteistyötä tehtiin monien muidenkin tahojen, kuten maanomistajien, poliisin ja median kanssa.

Alkuajatuksena oli tehdä raumalainen jotos, jossa kunnioitettiin Rauman 575 ja Suomen 100 juhlavuotta sekä Raumalla 30 vuotta sitten 1987 pidettyä Tasala Wilku– jotosta. Kyseisen kilpailun johtajan mukaan se oli sen aikaisten jotosten tapaan hyvinkin erilainen nykyisiin verrattuna. Se oli Neuvostoliiton painostuksen aikakautena vähemmän sotilaallinen, rastit painottuivat yleistietouteen, käsittelivät erätaitoja, luonnontuntemusta ja ensiapua, käsikranaattien sijaan heitettiin metallimurikoita. Tasala Wilku-jotoksessa oli huomattavasti enemmän osallistujia ja joukkueita, 450 henkeä ja 116 partiota, nyt osallistujia oli n. 150 ja joukkueita 43. Rauma-jotos on luonteeltaan sotilaallinen ja siinä on kaksi sarjaa. Vaativampi sotilassarja, jonka reitti on n. 63 km ja kevyempi retkisarja, jossa vaelletaan n. 47 kilometriä.

Rauma-jotoksen valmistelutyöt alkoivat vähitellen pari vuotta aikaisemmin.  Ensin perustettiin johtoryhmä, joka kokoontui säännöllisesti, alussa harvemmin sitten loppua kohden useammin. Se muodostui päätoimihenkilöistä, joilla kullakin oli oma vastuualueensa, kuten huolto, talous, tulostoimisto, turvallisuus, tukiryhmä, tiedotus. Jotoksen johtajaksi nimettiin Ravo Sarmet, varajohtajaksi Vesa Viirros ja ratamestariksi Mikko Lemmetty, jonka alaisuudessa olivat oman alansa asiantuntijoina rastipäälliköt ja heidän miehistönsä. Toimitsijoita oli n. 90 henkilöä, joista osa oli mukana jo vuoden 1987 jotoksella.  Tehtäviin osallistui myös kymmenkunta varusmiestä Porin prikaatista. He toimivat kuljettajina ja erilaisissa tukitehtävissä.

Viikot ja päivät ennen jotosta olivat työntäyteiset. Perjantaina kansalaisopistolla sijaitseva johtokeskus ja kaupungin ympäristöön asetetut rastit laitettiin toimintavalmiuteen esimerkiksi jakamalla Säkylän varuskunnasta haettuja varusteita. Jotoskeskuksessa kokoontui joukko innostuneita toimitsijoita ja monenkirjaviin varusteisiin sonnustautuneita kilpailijoita, miehiä ja naisia, nuoria ja vähän ikääntyneempiäkin – joillakin näkyi vaikuttavia ”sotamaalauksia” kasvoissaan. Avaustilaisuudessa lipunnoston jälkeen puhuivat jotoksen johtaja Ravo Sarmet ja kirkkoherra Henry Liivola. Molemmat tarkastelivat jotoksen syvällisempiä merkityksiä muun muassa sen kiinteää yhteyttä menneitten sukupolvien henkiseen perintöön. Tämä teema toteutui arvokkaalla tavalla kun tilaisuudesta lähtivät seppeleenlaskijat sankarihaudoille. Illan pimetessä partio toisensa jälkeen lähetettiin matkaan. Siitä lähtien saattoi Rauman kaduilla ja teillä nähdä raskain kantamuksin varustautuneita, päättäväisesti eteneviä partioita. Erityisen hienoa oli havaita heidän joukossaan viisi virolaispartiota ja nuoria naisosallistujia. Kilpailijat suuntautuivat radiorastille ja Pitkäjärven rantaan, jossa tehtävänä oli tähystys ja yöpyminen uhan alla.

Partiot jatkoivat lauantain aamuhämärässä kilpailua. Reserviläisyhdistysten kerhohuoneella avatussa kutsuvierastilaisuudessa varajohtaja, jotosisäntä Vesa Viirros kertoi tapahtumasta.  Tervehdyspuheessaan kaupunginjohtaja Kari Koski piti tärkeänä tämän kaltaisten tilaisuuksien järjestämistä kaupungissamme. Kutsuvieraat tutustuivat muun muassa Nikulanmäen sinkorastin toimintaan, jota esitteli rastin päällikkö Mikko Koskinen. Info-teltta sijoitettiin Rauman torille keskelle sen kiivainta markkina-aikaa. Paikalla vieraili Reserviläispiirin puheenjohtaja Tomi Nikkanen.  Tarkoituksena oli näkyä, selvittää mitä jotos on ja herättää maanpuolustusta koskevaa keskustelua. Monet kertoivat lukeneensa Rauma-jotoksesta lehdestä, jotkut olivat nähneet partioita kaduilla ja otsalamppujen välähdyksiä öisessä metsässä. Tässäkin yleisötapahtumassa tuli jälleen esille sen maanpuolustushenkeä vahvistava ja terapeuttinen tehtävä. Monet, erityisesti vanhemmat reserviläiset kertoivat vapautuneesti niin hyvistä kuin huonoista kokemuksistaan varusmiespalveluksessa. Muutama oli palvellut rauhanturvaajatehtävissä, eräs kertoi ylpeänä olleensa ensimmäisten joukossa Kyproksella 60-luvulla. Yksi harkitsi osallistumista toimintaamme, toinen otti mukaansa jäsenhakemusanomuksen. Valtaosa suhtautui jotokseen hyvin myönteisesti, mutta oli niitäkin, jotka asennoituivat toimintaamme kriittisesti. Lauantain rasteilla käsiteltiin jalkaväkiasioita, viestitehtäviä, koordinaatteja, tunnistettiin kalustoa ja suoritettiin rk-ammunta. Päivä päättyi majoittumiseen maaseudulla Tuomilahdessa. Idyllinen maisema, kaunis syyssää, tuikkujen valot pimenevässä illassa ja sotilaskotiauto loivat ikimuistettavan tunnelman, mistä monet toimitsijat ja erityisesti yöpymiseen valmistautuvat jotostelijat puhuivat – jotkut käsityötehtävää, raumalaiseen merihenkeen kuuluvaa naakelia veistäessään.

Viimeisenä kilpailupäivänä oli merellisiä rasteja, heitettiin käsikranaattia, annettiin ensiapua kaupungin sydämessä Kaunisjärven puistossa ja tutustuttiin Eko-Aims- ammuntaan. Jotoksen rankka urakka päättyi jotoskeskukseen, maaliin ja ruokailuun, jossa saattoi nähdä kilpailijoiden keskustelevan päivien tapahtumista. Henkilökohtaisen huollon jälkeen levättiin, jatkettiin keskustelua ja odotettiin tuloksia, minkä jälkeen alkoi kilpailuun kuuluva protestiaika. Kilpailijat ja toimitsijat keskustelivat sen puitteissa ja partiot toivat tulostoimistoon palautelomakkeita, jotka olivat rakentavan kriittisesti tehtyjä. Kilpailu oli enää palkintojen jakamista vaille. Kotiin lähtevät osallistujat saivat mukaansa Rauma-jotoksesta muistomitalin.

Jotoksen onnistumisen arviointi on tärkeä

On tärkeä tehdä yhteenveto jotoksesta ja arvioida sen onnistumista. Arviointikeskustelua käytiin koko jotoksen ajan. Keskustelua tapahtui muun muassa maastossa toimitsijoiden ja kilpailijoiden välillä, allekirjoittanut sai väliarvioinnin monelta partiolta Tuomilahden yöpymispaikalta. Merkittäväksi arviointitavaksi muodostui kilpailijoiden täyttämä palautelomake. Niissä oli hyvin perusteltuja ja rakentavia ajatuksia. Jotokselle annettu yleisarvosana oli hyvä. Kritiikkiä saivat jotosreitin teiden asvaltin runsaus ja ettei kaikilla rasteilla ollut tarpeeksi kiinnitetty huomiota palautteeseen ja oikean suorituksen selvittämiseen. Metsävaellusta ja suunnistusta sekä merihenkisyyttä ja Vanhaa Raumaa kaivattiin enemmän. Joku ”jäi kaipaamaan jotain uutta ja yllättävää.” Yleisesti onnistuneina nähtiin palautteen anto rasteilla, vesihuolto ja ettei rasteilla ollut liikaa jonotusta. Monissa osallistujien palautteissa kiitettiin sotilaskotisisarien ja lääkintäryhmien toimintaa.  ”Iso käsi sotkun henkilökunnalle.” EA-auto oli monessa paikkaa näkyvillä (EA:ta suorastaan tyrkytettiin).” Esimerkiksi Tuomilahden yöpymispaikalla saattoi havaita miten antaumuksella ensiapuryhmäläiset huolehtivat uupumisesta, hiertymistä ym. vammoista kärsivistä kilpailijoista. Myös rastihenkilöiden hyväksi todettu ammattitaito korostui arvioinneissa. Jotkut toimitsijat pitivät ratkaisevana, että jotoksen eri tehtäviin oli sijoitettu siihen hyvin sopivia henkilöitä. Monet toimitsijoista olivatkin kokeneita kouluttajia esimerkiksi maakuntajoukoissa.

Palautteissa kiitettiin erityisesti rasteilla vallinnutta ilmapiiriä ja toimitsijoiden ystävällisyyttä. Rasteilla valokuvauspartion tehtävissä kiertäneen Paavo Tuuhankin mukaan rasteilla oli todella myönteinen, rento, vapautunut ja stressitön henki. Niissä toteutui hyvin jotoksen varajohtajan Vesa Viirroksen usein muistuttama ajatus, että pyrimme tekemään jotoksesta miellyttävän kokemuksen, jossa on ”pilke silmäkulmassa.”

Yleisesti saattoikin niin kilpailijoissa kuin toimitsijoissakin havaita mielihyvää. Jotos oli monien mukaan hieno kokemus, reserviläistoimintaa antoisimmillaan. Eräskin toimitsija kiittää saatuaan osallistua tapahtumaan ja tutustua uusiin ihmisiin: ”Tutustuin hienoihin ressuihin…tapasin paljon vanhoja kavereita.” Vanhemmat reserviläiset saivat tyytyväisinä havaita miten nuoret jotokseen osallistuvat toimitsijat, kilpailijat ja varusmiehet olivat pätevää, esimerkillisesti käyttäytyvää, vastuuntuntoista ja hyvällä asenteella varustettua joukkoa. Erityisen mieleenpainuvaa oli kun ryhmä kilpailun ulkopuolisia nuoria kylän miehiä pyöräili lupaa tiedustellen innokkaina sotkuun Tuomilahden yöpymispaikalla. Jotos yhdisti ja lähensi vahvasti järjestelytehtäviin osallistuneita toisiinsa. Jokaisen panos koettiin tärkeänä ja toisia tuettiin. Toisaalta näin mittavissa projekteissa tulee myös vaikeuksia (usein yllättäen) ja erimielisyyttä. Oleellista oli, että ne nähtiin luonnollisina haasteina, joista voidaan selviytyä rakentavassa yhteisymmärryksessä ja muiden näkemyksiä kunnioittaen. Toimitsijoiden arviointipalaverissa on tarkoitus keskustella avoimesti kaikista jotosta koskevista onnistumisista, mutta myös ongelmista.

Jotoksen onnistuminen edellytti järjestelyyn osallistuneilta vahvaa sitoutumista ja paneutumista tehtäviinsä ja sen yksityiskohtiin sekä kykyä kantaa vastuuta ja joustaa omista tarpeistaan yhteishyvän vuoksi. Monilla jotos tuli ainakin hetkittäin oman arjen prioriteettilistassa kärkipaikoille. Käytännössä tämä näkyi viimeisten viikkojen aikana, jolloin tehtiin välillä rankastikin töitä jopa yöllä tapahtuman onnistumiseksi.  Menestyminen toi itseluottamusta ja varmuuden tunteen omasta osaamisestamme, että pystymme ottamaan koviakin tehtäviä vastaan yhdessä ponnistellen. Erityisesti tätä vahvistivat kilpailevilta partioilta saamamme lukuisat kiitokset kuten seuraava hymiöllä varustettu viesti: ”Kiitos kivasta jotoksesta! Paikat on hieman rikki, mutta mieli hyvä.” Tällaiset palautteet kannustavat ja velvoittavat, ne antavat sysäyksen tarttua tulevaisuuden haasteisiin varmoin ottein kuin Rauma-jotoksen logossa kuvatut, eteensä keskittyneesti tähyävät merimiehet ruoriinsa.

Jyrki Aikko

Rauma-jotoksen tiedottaja