Historiikki

1179_kunnon_2013735233Pekka Majuri: Kunnon liikuttajasta liikuntavaikuttajaksi, 2010

Reserviläisurheilun historia on kappale Suomen urheilun historiaa.

Reserviläisurheiluliitto (ResUL) perustettiin 12.12.1970 hoitamaan Suomen Reserviupseeriliiton (RUL)  ja Reservin Aliupseerien Liiton (RAuL) yhteistä urheilutoimintaa. Perustamista koskevassa tiedotteessa todettiin Reserviläisurheiluliiton olevan itsenäinen, puolueeton, valtakunnallinen urheilujärjestö, jonka toimintapiiriin kuuluu reserviläisten kilpa- ja kuntourheilutoiminta.

Reserviläisurheilun historia ei kuitenkaan ala uuden liiton perustaneiden reserviläisjärjestöjen historiasta. Virallisesti sotilasurheilusta säädetään ensi kerran asetuksessa suojeluskunnista 2.8.1918, joka sisällytti ohjelmaan sotilaallisen koulutuksen ohella ”voimistelun ja urheilun edistämisen”. Samansisältöinen oli myös laki suojeluskuntatyöstä vuodelta 1927.

Tavoitteena oli reserviin kuuluvien ja asepalvelukseen tulevien fyysisen kunnon vaaliminen. Suojeluskuntien jäsenmäärä oli 1920–1930-luvuilla noin 100.000. Järjestöllä oli todella aktiivinen jäsenkunta, jonka jokaisen jäsenen harrastustunnit kirjattiin jatkuvasti.  ”Jokainen suojeluskuntalainen oli suojeluskuntaurheilija”. Lisäksi poikatoiminta perustui paljolti urheiluun.

Useat lajit olivat suoraan sotilastaitojen kehittämistä: ammunta, murtomaahiihto, ampumahiihto, suunnistus, sotilasottelu. Tavoitteena oli myös tämän kautta uusien jäsenten, erityisesti nuorten, mukaan vetäminen sekä hyvän yhteishengen luominen. Suojeluskuntatoimintaan sisältyi edellä mainittujen lisäksi muitakin sellaisia lajeja, joiden voidaan katsoa luoneen pohjan monien nykyisten urheilu- ja liikuntalajien toiminnalle.

Ampumataidon kehittämien sai suojeluskuntajärjestön toiminnassa vähitellen yhä tärkeämmän roolin. Vuonna 1931 perustetun Suomen Reserviupseeriliiton urheilutoiminnassa ammunta oli suosituin laji. RUL:n vuonna 1931 hyväksytyissä ensimmäisissä säännöissä ei edes mainittu muita urheilulajeja kuin ammunta. Liitto katsoi, että jokaisella reserviupseerilla tuli olla hyvä ampumataito kyetäkseen toimimaan tarvittaessa ampumakouluttajana ja sodanajan johtajana.

Myös muihin urheilulajeihin panostettiin. Ruotsista saadun esimerkin mukaan Reserviupseeriliiton ensimmäiset omat maastokilpailut järjestettiin vuonna 1936.  Maastokilpailun lajit olivat suunnistus, kartanluku, etäisyyden ja välimatkan arviointi, matkan mittaaminen askelparilla ja maastoammunta. Myös suunnistuskilpailut tulivat reserviupseerikerhojen toimintaohjelmiin 1930-luvun puolivälissä. Maastokilpailun lajit suunnistus, ammunta ja kartanluku yhdistettiin hiihtoon, jolloin uudesta lajista saatiin erinomainen talvikilpailumuoto.

Reserviupseeriliiton urheilu- ja kilpailutoimintaa kehitettiin edelleen 1940-luvun loppupuolella. Vuosikymmenen päättyessä voitiin todeta, että siitä oli tullut ehkä suosituin liiton toimintamuodoista. Toiminta laajeni voimakkaasti 1950-luvulla. Erityisesti liitto korosti massakilpailujen merkitystä, jotta mahdollisimman moni reserviupseeri tulisi mukaan säännöllisen liikunnan pariin. Vasta toisella sijalla tuli harjoittaa kilpailutoimintaa edustusurheilijoita varten.

Reserviupseeriliiton vuosina 1960 ja 1961 uudistetuista säännöistä käy ilmi, että urheilulla oli edelleen aivan keskeinen asema liiton toiminnassa. RUL:n tarkoituksena oli mm. ”huolehtia suunnistamisen, hiihdon, urheiluammunnan, merenkulun ja meriurheilun, moottoriurheilun, retkeilyn ja muun liikuntakasvatuksen sekä erilaisen kilpailutoiminnan avulla jäsentensä henkisestä ja ruumiillisesta kunnosta”.

Reservin Aliupseerien Liitto perustettiin vuonna 1955. Liiton johtava toimintamuoto oli alusta alkaen reserviläisurheilu. Liitto järjesti ensimmäisen liittotason kilpailunsa, maastokilpailun jo vuonna 1956 Kotkassa. Liittotason kilpailutoiminta laajeni 1950-luvun lopulla nopeasti.

RAuL panosti 1960-luvulla erityisen voimakkaasti reserviläisurheiluun. Liiton mestaruuskilpailujen lajivalikoima pysyi 1960-luvulla melko muuttumattomana. Puhtaan tulospainotteisen kilpailutoiminnan ohella pyrittiin kuitenkin käynnistämään myös suorituspainotteinen kuntourheilu. Tavoitteena oli saada huippujen lisäksi myös tavalliset rivialiupseerit liikkumaan.

RUL:n ja RAuL:n urheiluyhteistyö lisääntyi 1960-luvun lopulla. Kilpailujen säännöt pyrittiin yhdenmukaistamaan. Tavoitteeksi asetettiin järjestää yhteistoiminnassa ampumahiihtokilpailut, sotilaskolmiottelu, partiokilpailu ja merikilpailu. Piiritasolla kaikki kisat olivat yleensä yhteistoimintakilpailuja.

Jo 1950-luvun lopulla RUL:n ja RAuL:n välillä oli keskusteltu erityisen reserviläisurheiluliiton perustamisesta. 1960-luvun lopulla kilpailutoiminta oli kehittynyt niin laajaksi, että se kattoi lähes puolet liittojen toiminnasta. Kun RUL ja RAuL panostivat sitten vahvasti turvallisuuspolitiikkaan ja koulutukseen, niin katsottiin parhaaksi, että urheilua varten tarvittiin oma erityisjärjestö.

Lopullinen lähtölaukaus uudistukselle tuli opetusministeriön taholta, kun se ilmoitti myöntävänsä valtionapua vain liikunnan erityisjärjestöille. Tämän jälkeen maanpuolustusjärjestöjen oli perustettava itsenäinen urheiluliitto.

Reserviläisjärjestöjen urheilutoiminnasta vastasi tämän jälkeen siis RESUL. Sille kuului toiminnan suunnittelu, mutta toteutuksesta huolehtivat RUL tai RAuL omilla organisaatioillaan. Vuodesta 1971 lähtien ns. yhteistoimintakilpailut pidettiin RESUL:n mestaruuskilpailuina. Aluksi Reserviläisurheiluliiton kisoissa oli omat sarjat reserviupseereille ja -aliupseereille. Vasta vuonna 1976 siirryttiin kokonaan yhteiskilpailuihin. Tämän jälkeen vain ammunnan mestaruuskilpailut jäivät RUL:n ja RAuL:n vastuulle.

1980-luvulla Reserviläisurheiluliiton hallituksen puheenjohtajana toimi nokialainen toimitusjohtaja Pekka Unkila. Hän korosti, että RESUL erosi Suomen muista urheilujärjestöistä. Se oli luonut kuntojärjestelmän, jolla voitiin mitata jatkuvasti reserviläisten kuntoa. Lisäksi järjestö panosti sellaisiin lajeihin, joita muilla urheilujärjestöillä ei ollut lainkaan ohjelmassa. Hän myös tähdensi, että mikään kansainvälinen sopimus ei asettanut rajoituksia reservien fyysiselle valmennukselle.

Toiminnan kehittämistä haittasi se, että RESUL:n rahoituksen valtionosuus verrattuna jäsenmäärän pysyi edelleen varsin pienenä. Ongelmaksi koettiin myös se, ettei liitolla ollut omaa toimivaa kenttäorganisaatiota, vaan tapahtumien toteuttamisesta vastasivat RUL:n ja RAuL:n piirit, kerhot ja yhdistykset. Myös Maanpuolustuskiltojen liiton väki sekä RUL:n ja RAuL:n naisorganisaatiot haluttiin mukaan liiton toimintaan. Asiallisesti tämä olisi tarkoittanut RESUL:n kilpailu- ja muun toiminnan laajentamista upseereista ja aliupseereista miehistöön ja naisiin. 1980-luvun lopulla liitto tekikin ehdotuksen liiton toiminnan ja organisaation kehittämiseksi sekä ehdotuksen liiton uusiksi säännöiksi.

1990-luku käynnistyi melkoisella kädenväännöllä, jonka seurauksena RESUL palautettiin ruotuun. Jäsenliitot halusivat kiistää RESUL:n itsenäisyyden ja ilmaisu ”vain muodollisesti itsenäinen” sai jalansijaa. Monet olivat sitä mieltä, että liiton olemassaolon oikeutus perustui pelkästään opetusministeriöltä saatavaan rahoitukseen. Jäsenliitot, varsinkaan RUL, eivät voineet myöskään hyväksyä RESUL:n ehdotusta miehistön ja naisten mukaan ottamisesta ja erillisten reserviläisurheiluseurojen perustamisesta. Liittojen kantaan ei vaikuttanut edes se, että 1980 – 90 -lukujen vaihteessa toteutettujen kyselytutkimuksien mukaan molempien liittojen kenttäväki selkeästi kannatti esityksiä.

RESUL:n 1990-luvun murheet eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön neuvottelukunta asetti vuonna 1998 työryhmän valmistelemaan organisaatiota, joka ”ottaisi vastuulleen vapaaehtoiseen maanpuolustusjärjestelmään liittyvät vapaaehtoistoiminnot”. Kenraaliluutnantti Antti Simolan työryhmä laati asiasta laajan mietinnön. Siinä esitettiin perustettavaksi uusi yhdistys, jolle siirtyisivät vuonna 1993 perustetun Maanpuolustuskoulutus ry:n (MPK) ja RESUL:n toiminta. Erityisesti RESUL:n voimakkaasta vastustuksesta johtuen uutta organisaatiota ei perustettu. Mietinnössä oli kuitenkin paljon elementtejä, jotka ovat sittemmin toteutuneet MPK:ssa.

1980- ja 1990-lukuja voidaan luonnehtia RESUL:n historiassa murrosvaiheen vuosikymmeniksi. Sekä kentältä että puolustushallinnon johdosta tulleet paineet työllistivät liiton johtoa ja hallintoa tarpeettomankin paljon. Johtoajatus kuitenkin säilyi karikoista huolimatta kirkkaana ja 2000-luvulle voitiin siirtyä huojentunein mielin. Lajivalikoima oli jossain määrin muuttunut, mutta pääosa kenttäväen suosimista kilpailu- ja kuntoliikuntamuodoista oli edelleen voimissaan. Uusiakin lajeja, kuten sovellettu reserviläisammunta ja palvelusammunnat, syntyi. Taivaanrannalla on tosin myös synkkiä pilviä, jotka uhkaavat rajoittaa reserviläisurheilun kautta aikojen suosituinta lajia, ammuntaa. 1990-luvun lopussa käynnistynyt aselainsäädännön myllerrys ja paineet reserviläistoimintaan soveltuvien ampumaratojen määrän vähentämiseen pitävät liiton johdon edelleen virkeänä.

2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä voidaan haasteista huolimatta pitää liiton tulevaisuuden kannalta merkittävänä. Liiton asema reserviläisliikunnan ja -urheilun toteuttajana ja koordinoijana on vahvistunut merkittävästi. Monet toteutetut ja vasta käynnistetyt uudistukset kantavat hedelmää pitkälle tulevaisuuteen.

40-vuotisjuhlavuotenaan Reserviläisurheiluliitto katsoo luottavaisena tulevaisuuteen. Uusituin ilmein liitto liikkuu ja liikuttaa tämän päivän reserviläisiä, miehiä, naisia ja nuoria ja on valmis vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Liikunta on iloinen asia!